Syvemmälle rehellisyyteen

Pohdin toukokuussa rehellisyyttä kirjoituksessani. Rehellisyyden merkitys elämässäni kasvaa jatkuvasti. Vain täysin rehellisenä voimme olla mitä oikeasti olemme ja meillä on aidosti annettavaa (ja vastaanotettavaa) muilta. Kun päätät olla itse rehellinen, saat sitä myös ympäristöstäsi. Viime aikoina ympäristössäni on tapahtunut uskomattomia mullistuksia kun rehellisyys on astunut osaksi ihmissuhteita, askel askeleelta. Jokaisella on tilaa hengittää ja toteuttaa itseään parhaaksi katsomallaan tavalla.

Tänään keksin mahtavan ja tähänastisesti tärkeimmän tavan hyödyntää sosiaalista mediaa omassa (ja muiden!) kasvussa kohti sitä mikä minä todella olen. Muut ihmiset toimivat peileinä minulle itselleni minusta itsestäni ja rehellisyys on tärkein löytämäni työkalu tutkia omaa sisintä, silloin peilikuva on kirkkaimmillaan. Päätin haastaa itseni todenteolla ja tehdä facebookissa seuraavanlaisen tilapäivityksen vajaan kahdensadan kaverini nähtäväksi:

Mie oon niin vakuuttunu rakkaudellisesta rehellisyydestä sekä sen voimasta nostaa ihmissuhde uudelle tasolle, että haluan haastaa itseni ja sinut täydelliseen rehellisyyteen!  Onko meillä puhumattomia ajatuksia toisistamme? Mitä voimme oivaltaa itsestämme toistemme kautta? Millainen opettaja sinä olet minulle? Aloitan jokaisen tästä tilasta tykkäävän kamun kanssa yksityiskeskustelun jossa kaivetaan luurangot kaapista ja nostetaan kissat pöydälle hyväksyvässä ilmapiirissä  Tästä tulee hauskaa, pelottavaa, kiusallista, karmaisevaa, laajentavaa ja palkitsevaa! Piis än lööv! 

Loppupäivä onkin ollut antoisampi kuin osasin odottaa. Olen käynyt monia avaavia ja yhteentuovia keskusteluja useiden facebook kavereideni kanssa. Ihmisenä, ihmiselle, luokittelematta tai arvostelematta omia tai toisen tunteita. Pyyteettömyys ja rakkaus minussa on moninkertaistunut. Yksin pääni sisällä en parhaimpien oivallustenikaan jälkeen ole kokenut vastaavaa vapautumista. Rehellisyys voi toki nostaa pintaan pelkoja, inhoa, katkeruutta ja muita välttelemiämme tunteita, jotka haastavat meitä ymmärtämään itseämme ja muita paremmin. Kohtaamalla ja hyväksymällä emootiot raakana, täysin alastomana, ne jäävät lopulta tarpeettomiksi. Mitä jos toinen osapuoli ei ymmärrä? Se ei haittaa. Sinä voit silti ymmärtää häntä. Ehkä hän tarvitsee aikaa ymmärrykseen. Olet jo ylittänyt itsesi ja valaissut itsesi rehellisyydelläsi!

Haastankin sinut sukeltamaan syvimpiin kolkkoihisi ja peilaamaan rohkeasti mitä muilla on sinulle opetettavana itsestäsi. Oletko valmis kohtaamaan ja valaisemaan itsesi ja muut ehdottomalla ymmärryksellä, rehellisyydellä ja rakkaudella? Oletko valmis luomaan jotain uutta, niin että kaikilla on hyvä olla juuri sellaisena kuin on?

Uusi olemisen taso

Oma koti <3

 Viimeisestä postauksesta on kulunut reilu kolme kuukautta. En ole koskaan ollut huolissani siitä, millä aikataululla sisältöä blogiin syntyy. Sitä tulee aina sopivissa määrin, sopivassa tahdissa. Kirjoittamiseen täytyy olla sisäinen palo, tarve saada joku oivallus itsestä ulos. Kirjoittaminen onnistuu vain tämän sisäisen palon vaikutuksen alaisena. Viimeisin rehellisyyspostaus antoi uskomattoman sysäyksen tutkia itseäni entistä syvemmältä ja hioa omaa olemistani entistä enemmän itseni näköiseksi.

Aika on hidastunut. Jollain lailla olen pysähtynyt ja rauhoittunut. Kun pysähtyy kuuntelemaan mitä sisimmällä on sanottavaa ja mikä tuntuu oikealta, ei ole tarvetta olla liikkeessä jatkuvasti, psykologisen kiireen vallassa. Muutin elokuun alussa Kouvolaan parhaan ystäväni ja lasten kanssa unelmiemme kotiin. Kun ensi kertaa avasin ulko-oven, tiesin, että tämä on nyt sitten se koti. Koti, jota en ole tuntenut olevan vuosiin. Ymmärsin, ettei minulla ole ollut kotoisaa oloa missään fyysisessä paikassa aikoihin. Jollain tavalla sain vihdoin juuret maahan. Olen jo perillä. On ollut mielenkiintoista seurata ihmisten reaktioita. Jostain syystä ystävysten kimppa-asuminen tuntuu kuuluvan ainoastaan opiskelijoille, ja auta armias, jos sinulla on lapsia! Jopa seksuaalista suuntautumista on epäilty useammalta taholta. Monet ihmiset elävät kaavoista koostuvan aikajanan mukaisesti ja kaikki sen ulkopuolinen on vähintäänkin epäilyttävää. Miten ihmiset muka voisivat olla pyyteettömiä toisilleen ja käyttäytyä ja ilmaista itseään niinkuin itse haluavat?! Ennenkuulumatonta. Mutta ei enää.

Aidoin ystävyys, jonka olen kokenut

Miksi en haluaisi viettää aikaa ihmis(t)en kanssa, jonka kanssa olen kokenut ja kasvanut eniten elämässäni? Nauranut tikahduttavinta ja parantavinta naurua ikinä. Ihminen, jonka seurassa oma parhain versio itsestäni pääsee esille. Ilmapiirissä, jossa kumpikaan ei tuomitse toisen kipeimpiä ja noloimpia ajatusmalleja tai toimintatapoja, vaan kaikki nostetaan reilusti mutta rakkaudellisesti pöydälle käsiteltäväksi ja oman jatkuvan kasvun ja kehityksen takaamiseksi. Molemmilla on palava halu kasvaa ja kehittyä ja oivaltaa päivittäin uusia puolia itsestä. Haasteet otetaan vastaan takertumatta ja usein niille nauretaan yhdessä. Kumpikaan ei ole velvollinen toiselle mistään, ja molemmat tietävät toisesta kaiken. Kaikesta puhutaan. Saan vapaasti elää, olla, hengittää ja ilmaista itseäni kussakin hetkessä parhaaksi kokemallani tavalla, oli se sitten nauraminen, laulaminen, itkeminen, tanssiminen tai pelkkä oleminen. Lapset ovat parhaita ystävyksiä ja saavat yhdessä oppia ja kokea elämää sekä kasvaa omaksi itsekseen. Tässä hetkessä en tiedä mitään parempaa. Lähtökohdat ovat kunnossa.

Oma terassi

Yrittäjyys on ollut minulle valtava ponnahdus oravanpyörästä siihen suuntaan, jossa saan tehdä sitä mitä rakastan kaikkein eniten. Olen uskaltanut antaa unelmieni toteutua. Viime aikoina olen mennyt vielä syvemmälle. Miten voisin kehittää Mennikköä ja tulla itse samaan aikaan parhaaksi versioksi itsestäni? Haluan jakaa ihmisille aitoa hyvää. Olen pohtinut energiahoitoja. Ne ovat vaikuttaneet syvästi minuun ja moneen hoidettavaani. Energiahoidossa energiatukoksia poistetaan ja loppujen lopuksi ihminen itse parantaa itsensä eli sallii itsensä parantuvan. Olen vain tien näyttäjänä todistamassa ihmisen oman voiman käyttöönottoa, ja se on kaunista. Mielestäni tämä luontainen tapa päästä lähemmäs omaa itseään kuuluu kaikille. Luonani on käynyt maksavia asiakkaita, jotka ovat saaneet apua erilaisiin vaivoihin. Kaikkein merkittävimmät tulokset tuntuvat kuitenkin syntyvän silloin, kun hoito tapahtuu täysin spontaanisti sattumanvaraisessa ympäristössä, puhtaasta rakkaudesta auttaa lähimmäistä. Minä en ole oikea henkilö hinnoittelemaan (=arvottamaan euroissa) jotakin sellaista, joka mielestäni kuuluu ihan jokaiselle. Sillä ei ole mitään tekemistä eurojen kanssa. Tietysti teen hoitoja edelleen myös pyydettäessä, mutta vapaaehtoisesti, odottamatta mitään vaihdossa.

Olin viikonloppuna eräässä laadukkaassa bisneshenkisessä lisäravinteiden koulutustilaisuudessa. Siellä tuotiin vahvasti ilmi, miten tärkeää on asettaa tavoitteita ja unelmia elämässä. Unelmointi antaa siivet ja tuo syvyyttä elämään. Listatessamme unelmia ja tavoitteita ja muiden kirjoittaessa järvenrantatonteista ja uusista autoista pysähdyin todella pohtimaan mitä minä haluan. Aluksi tuntui epämiellyttävältä, ettei minulla ole intohimoa saada uutta autoa tai matkustella ympäri maailmaa. Sitten tajusin, että minulla on kaikki, mistä voin ikinä haaveilla tai unelmoida. Minulla on kaikki mitä tarvitsen juuri nyt. Suurimmat suuntaviivat elämässäni ovat asioita, joita ei voi työtä tekemällä tai rahaa tienaamalla saavuttaa. Haluan tanssia, en rahoittaa tanssimistani. Minulla on kaikki maailman voima ja potentiaali itsessäni. Vaikka kyseiset lisäravintet ovat erittäin korkealaatuisia, firman brändi ja ilme viimeisen päälle kunnossa ja ihmiset mahtavia, minulla ei ole yhtäkään tavoitetta tai haavetta, joka motivoisi minua rakentamaan "uraa" tarkasti mietittyä valmista kaavaa noudattaen. Se en vain ole minä! Toki aion jatkossakin kysynnän mukaan välittää laadukkaita lisäravinteita niitä tarvitseville ja käyttää niitä itse, mutta todellinen motivaationi on löytää kokonaan oma juttuni, luoda jotain täysin uutta.

Apinalauma!

Raha on energiaa. Aina sitä tulee ja aina sitä menee. Aina on ollut varaa elää yltäkylläisyydessä ja tehdä niitä asioita, joihin on suurin sisäinen palo. Rahaa on aina riittävästi juuri tässä hetkessä. Olen tullut pisteeseen, jossa minussa oleva potentiaali odottaa ilmenemismahdollisuuksia. Tiedän, että pystyn lähes mihin vain mitä sydämessäni haluan. En voi toimia jos motivaationani on missään määrin raha, olemisen täytyy tulla 100% sydämestä ja luonnostaan ja uskon, että kuunnellessani itseäni ja uskaltaessani olla onnellinen kaikki ympärillä olevat asiat (kuten raha!) hakeutuvat niille kuuluville paikoille, kuten on käynyt. Aina.

Näin ollen Mennikkö todella on kehittymässä, ei ehkä liikevaihtoa kasvattamalla, mutta rehellisempään ja aidompaan suuntaan. Jos tulee päivä, että Mennikkö estää minua olemasta paras versio itsestäni, on tullut aika luopua siitä. Tästä hetkestä käsin kuitenkin uhkun ylitsepursuavaa intoa, mitä kaikkea minulla onkaan annettavana maailmalle! Blogi on saanut uuden ilmeen ja palveluhinnasto on poistunut. Uusi olemisen taso saa tulla.

100% REHELLISYYS.

Olen alkanut ymmärtää kuinka tärkeä pohja rehellisyys on kaikelle. Täydellinen rehellisyys itselle ja sitten muille. Olen kulkenut tasaisesti rehellisyyttä kohti jo jonkin aikaa. Aloin taannoin tarkkailemaan itseäni ja omia tunnetilojani. Ei ollut helppoa myöntää, että olen itse se suurin valehtelija ja piilottelija itselleni/itseltäni. Oikea valepukki! Tämä oli ensimmäinen sukellus syvempään, aidompaan rehellisyyteen.

Ihmiset ovat loistavia uskottelemaan, luokittelemaan ja perustelemaan asioita itselleen. Mielen aktiivinen työ ansaitsisi jonkin sortin Oscarin. Mieli tuntuu saaneen otteen meistä, siitä mitä todella olemme. Alamme uskoa, että olemme rajallinen mielemme. Miten sitten saada itsensä kiinni epärehellisyydestä?

Tunne on totta. Se mitä tunnet syvällä sisälläsi, on sydämen ääni. Sydän on aina oikeassa. Sydän on rehellinen. Sydämen ääni on helppo hukuttaa ja jättää huomiotta. Ihmiset on kasvatettu ajattelemaan ja pohtimaan, mikä on järkevää. "Järkevät" asiat usein pitävät meitä otteessaan, kaikki on periaatteessa hyvin, ihan ok, mutta tarkemmin ajateltuna mikään ei oikein tunnu miltään. Hyvin usein se "järkevin" vaihtoehto on kaukana todellisesta sydämen palostamme. Jotta voisimme todella kuulla syvälle sisimpäämme, meidän täytyy pysähtyä hetkeksi pohtimaan, mitä minä todella haluan. Erilaiset unelmakartat toimivat hyvin. Mitä sinä haluaisit olla, jos ei olisi minkäänlaisia taloudellisia tai fyysisiä rajoituksia?

Kun aloin tiedostaa oman sydämeni äänen vieläkin paremmin ja vihdoin löytää rehellisyyden itseäni kohtaan, tunnen helpotusta. Valinnat ovat selkeämpiä viimeistään hetken tunnustelun jälkeen. Kahdesta vaihtoehdosta on helpompi valita se itselle parempi, niin pienemmissä kuin isommissakin asioissa. Olemalla rehellinen itselle ja seuraamalla omaa oikeaansa kaikki ympärillä olevat asiat alkavat loksahdella paikoilleen, myös ne, jotka eivät suoranaisesti liity tekemiini valintoihin.

Epämiellyttävämmät emootiot on helpompi jäljittää, kun ei enää kiellä itseltään niitä "huonompiakaan" tunnetiloja vaan valaisee ne rehellisyydellä, hyväksyy, ja päästää menemään. Nämä epämiellyttävät emootiot ovat paljon lyhytkestoisempia, kun pääsee käsiksi suoraan ytimeen eikä tarvitse lähteä selvittämään mistä tämä tukala olo johtuu.

Myös ihmissuhteissa rehellisyys on avain toimivaan kanssakäymiseen. Jotta voin olla rehellinen toiselle, täytyy minun ensin olla rehellinen itselleni. Usein erilaiset "tunnetukokset" johtuvat jonkin asteisesta epärehellisyydestä. Tuomalla kaikki tuntemukset rehellisesti pintaan, tukokset pääsevät poistumaan. Epärehellisyys ei kykene elämään rehellisyyden valokeilassa.

Olen huomannut, että mitä rehellisemmäksi tulen, sitä vähemmän pystyn elämään epärehellisyydessä. Ne eivät vain mahdu samaan pakettiin. Mielestäni rehellisyys on myös jonkinlainen onnellisuusmittari. Mitä rehellisempi olet, eli lähempänä omaa oikeaasi, sitä onnellisempi olet. Rehellisyyteen perustuvat ihmissuhteet ovat kestäviä ja kevyitä, koskaan ei tarvitse mietiskellä, että mitähän tuo nyt miettii. Jos näin on, niin senkin voi rehellisesti tuoda esille!

Miksi sitten niin usein ihmiset valitsevat epärehellisyyden? Ylpeys ja huono itseluottamus voivat aiheuttaa epärehellisyyttä itselle. Tämä tunne on niin nolo, tai muuten vain hirvittävä, että mieluummin kiellän sen olemassaolon kokonaan ja uskottelen itselleni että kaikki on hyvin. Tai voisin piiskata itseäni, koska tunnen epämiellyttäviä tunteita, joita en salli itselleni (koska ihmisen TÄYTYY olla vahva!) On myös helppo uskotella itselleen haluavansa jotakin, jonka joku muu on istuttanut uskomusjärjestelmään. "Haluan menestyksekkään uran koska minusta pidettäisiin enemmän". Ennemmin tai myöhemmin tilanne kärjistyy sietämättömäksi, koska sydän yrittää tunteen tavoin kertoa, että et ole linjassa.

Ihmiset valehtelevat myös toisilleen jatkuvasti. Usein motivaationa on torjutuksi tulemisen pelko tai menettämisen pelko. Asioita jätetään kertomatta, jotta tilanne pysyisi "sopuisana". Tai asioita kaunistellaan, jotta voitaisiin näyttäytyä paremmassa valossa. Paremmassa valossa täytyy pysyä tullakseen hyväksytyksi. Jokainen ihminen kaipaa kipeästi rakkautta ja hyväksyntää. Olemalla epärehellinen muille voi ehkä väliaikaisesti kasvattaa "pisteitä" muiden silmissä ja kokea hyväksyntää ja yhteenkuuluvuutta. Samalla ulkoistetaan koko oma olemus ja määritellään minä muiden ihmisten kautta. Tullaan riippuvaiseksi muiden ihmisten rakkaudesta ja hyväksynnästä. Jos se loppuu - kuten epärehellisyydessä useimmiten - saatetaan kokea sisäinen kuolema. Epärehellisyys on äärimmäisen kuluttavaa, sillä pian saatetaan huomata, että koko minäkuva on muokkautunut sen mukaan mitä sinun toivotaan olevan (jotta saisit hyväksyntää) ja saatetaan jopa uskotella itselle, että todella haluan tätä kaikkea. Silti olo on onneton. Joudutaan ikäviin tilanteisiin. Löydetään itsensä paikoista jonne ei kuuluta. Ihmisten seurasta, jossa ei viihdytä. Kuinka suuressa arvossa pidät ihmissuhteita, joissa on epärehellisyyttä, jonka johdosta mahdollisesti kaikki osapuolet varovat ja rajoittavat todellista itseään?

Kaikki lähtee sisältä. Kun olet 100% rehellinen itsellesi, annat itsellesi luvan olla mitä olet eikä sinun tarvitse kantaa raskasta epärehellisyyden viittaa. Se on luonnollinen olotila, joka tuntuu mahtavalta! Aloita rehellisyys tunne ja tilanne kerrallaan. Haasta itsesi häikäistymään omaan rehellisyyteesi! Tunnet olevasi kotona, riippumatta ulkoisista tekijöistä tai ihmisistä. Hyväksyt itsesi täysin sellaisena kuin olet, etkä enää tarvitse rakkautta ja hyväksyntää itsesi ulkopuolelta. Kun pakonomainen tarve häviää, rakkaus pääsee kukoistamaan täydessä terässään, vapaana ja rehellisenä. Ihmissuhteesi rakentuvat kestävälle ja aidolle pohjalle ja kuten sanottua, rehellisyyden valossa millekään epärehellisyydelle ei jää sijaa. Kannustat muitakin rehellisyyteen olemuksellasi ja epärehellisyys karsiutuu luonnollisesti pikkuhiljaa pois elämästäsi.

Rehellisyys saattaa aiheuttaa ihmisissä erilaisia reaktioita. Jotkin ihmiset eivät ole tottuneet rehellisyyteen ja tällöin pintaan saattaa nousta ihmetystä ja jopa ärtymystä. Usein rehellisyys kuitenkin luo lisää rehellisyyttä. Ollessasi hetki hetkeltä rehellinen itsellesi ja muille, olet niin vahvasti omassa voimassasi, ettei sinulla ole mitään tai ketään, minkä voisit menettää.

Mitä minulle kuuluu?

Viimeisten kuukausien aikana oma oppimisen tahti on kiihtynyt entisestään ja oikeastaan kokonaan uusi minä on kuoriutunut esiin. Blogaaminen on jotenkin jäänyt, uusia oivalluksia itsestä tulee päivittäin ja jollei niitä heti kirjoita ylös, seuraavan oivalluksen kohdalla on lähes mahdotonta enää kirjoittaa ensimmäisestä tunteella. Mutta niinhän se on, että eteenpäin mennään jatkuvasti ja välillä on enemmän aikaa prosessoida ja sisäistää opittua ja välillä uutta tulee niin paljon että täytyy vain pitää hatusta kiinni että pysyy kyydissä ja tajuissaan!

Kaikki nämä oivallukset ovat kuitenkin olleet niin massiivisia ja minua vahvasti lähemmäs omaa aitoa minää vieviä, että teen inspiraation ja jaksamisen mukaan parhaani, jotta saisin ne ilmennettyä tekstin muotoon teille. Toimikoon tämä kirjoitus teille kuulumisina ja itselleni muistilistana aiheista, joista jokainen ansaitsee jossain vaiheessa syvemmän perehtymisen omina blogipostauksinaan.

Herkkyys. Olen löytänyt itsestäni täysin uudenlaista herkkyyttä. Joidenkin voi olla vaikea uskoa, että minun on ollut vaikea näyttää aito paljas herkkyyteni ja herkistyä kauniista musiikista tai asioista, etenkin jos kyseessä on ollut joku itseni ulkopuolella vallitseva tilanne. Luulin olevani hyvinkin herkkä ja tunteva ihminen, kunnes eräänä päivänä todella pääsin syvemmälle itseeni ja sydämeeni kuin koskaan aiemmin. Ymmärsin tuona hetkenä, että niin usein edelleen toimin egon varassa verhoutuneena tekoaitouteen. Tämän jälkeen koko ympäröivä maailma ihmisineen on näyttäytynyt aivan uudella, kiehtovalla ja kauniilla tavalla.

Luovuus. Uskon, että herkkyys ja luovuus kulkevat pitkälti käsi kädessä, elleivät jopa ole saman asian ilmentymiä. Ainakin samasta lähteestä ne tuntuvat kumpuavan. Kun ensin löysin itsestäni syvää herkkyyttä, luovuus on kasvanut räjähdysmäisesti. Visualisointikyky on kasvanut valtavasti. Ehkä suurin avautunut luovuuden ilmaisun kanava on ollut musiikki. Ensin opin kuuntelemaan musiikkia jokaisella solulla ja ymmärtämään sitä syvemmin. Tämän jälkeen olen alkanut myös kokea syvää riemua saadessani tunnelmoida musiikkia tanssien, laulaen ja jopa soittaen. Omaksi iloksi, itselleni. Riippumatta siitä, onko muita ihmisiä ympärillä ja riippumatta siitä miltä näytän tai kuulostan. Viimeksi eilen kuulin kommentin "Huomaatko, että laulat aika kovaa julkisella paikalla?" Kyllä huomaan. Rakastan sitä!

Rehellisyys. Rehellisyysteema on ollut vahvasti pinnalla viime kuukaudet. Huomasin, että ihmismieli on loistava kätkemään asioita muilta ja ennenkaikkea itseltään! Kaikkein tärkeintä on olla rehellinen itselleen. Miltä tämä minusta tuntuu? On yllättävän vaikeaa myöntää itselleen omat syvimmät tuntemukset. Tällä matkalla voin kiittää parasta ystävääni ja peiliäni, joka on opettanut minua näkemään paremmin omaan ytimeeni kussakin hetkessä. Kun on hyväksynyt itsensä täydellisesti sellaisena kuin on, täysin paljaana ja alastomana, rehellisesti, voi jakaa sen muille ja ehkä jopa hämmentää ympärillä olevia ihmisiä rehellisyyden valolla. Täydellisen rehellisenä ihminen on niin omassa keskuksessaan, että ei ole mitään tai ketään, mikä voisi satuttaa, tai minkä voisi menettää.

Heittäytyminen. Tämän uuden puolen ilmentymiselle en keksi paremmin kuvaavaa sanaa kuin heittäytyminen. Heittäytyminen tuntuu olevan mahdollista vain yksin tai erittäin hyvässä seurassa ja suurempia tunnelukkoja ei voi olla pinnassa yhtä aikaa. Kuvailisin sitä tilaksi, jossa ego ja kaikenlainen luokittelu ja rajoitukset katoavat ja jäljelle jää vain täydellisen aito, rehellinen, riemullinen sielu, joka haluaa kokea ja iloita. Ehkäpä sitä voisi kuvailla jonkin sortin meditatiiviseksi tilaksi. Heittäytyä voi lähes milloin ja missä tahansa. Yleensä heittäytymiseen liittyy positiivisia tunnetiloja ja niiden fyysisyyteen tuomista esimerkiksi laulaen, tanssien tai puhuen. Heittäytymisen tiloja on monen tasoisia, ja syvimmissä heittäytymisissä koko minä, henkilönä, katoaa omasta tietoisuudesta ja jäljelle jää vain kaunis kokemus.

Highest excitement. Mikä ajatus saa sinut innostumaan juuri nyt kaikkein eniten? Mihin tunnet aitoa sydämen paloa? Tukeeko se kokonaisvaltaista hyvää vai perustuuko se kestämättömään hetken mielitekoon? Aito tunne ei valehtele. Aitoon tunteeseen voi aina luottaa. Aito tunne usein on myös mielemme mielestä se järjettömin ja hulluin vaihtoehto. Miksi? Koska mieli on loistava luokittelija ja sisäisen palon tukahduttaja. Ja ne muut. Mitähän nekin mahtavat ajatella jos toimin näin? Valinta on sinun. Kärjistettynä voit joko jatkaa mahdollisimman järkeviä valintoja ja tukahduttaa sisäisen palon tai alkaa kuunnella sydäntä. En väitä, etteikö järki ja sydämen palo voisi kulkea käsi kädessä. Joka tapauksessa seuraamalla omaa highest excitementtia päädyt aina oikeaan aikaan oikeaan paikkaan. Uskalla kokeilla itse.

Negatiivisten emootioiden käsittely. Valmiiksi täällä ei tulla koskaan. Negatiivisia tunnetiloja on ollut, on nykyään ja tulee varmasti myös olemaan. Tämän asian hyväksyminen omalla kohdallani on vaatinut jonkin verran pohdiskelua. Negatiiviset emootiot eivät ole "negatiivisia", vaan ne ovat olemassa aina ja vain näyttääkseen jotakin, jonkin kasvun paikan. Niinpä on tärkeää oppia tutkimaan omia tuntemuksiaan. Energiahoitojen kautta olen saanut syventyä tunteisiin ja niiden teoriaan, joka on auttanut minua kehittämään itseäni ja tunteiden kohtaamista sekä ymmärtämistä vielä pidemmälle ja itselleni sopivimpaan muotoon. Tuntemalla negatiivisen emootion se poistuu tässä hetkessä. Ymmärtämällä negatiivista emootiota se jää tarpeettomaksi.

Tunnesyöminen. Vasta, kun lopetin tunnesyömisen, ymmärsin, että se oli kestänyt kokonaisen vuoden. Ruoka ja ravinto hallitsi suurta osaa elämääni ja ajatuksiani. Nykyään minun on helppo erottaa itsestäni onko kyseessä tunnesyöminen vai aito tarve ravinnolle. Tunnesyödessä ruoka maistuu epäluonnollisen maukkaalta ja siitä aiheutuva hyvän olon tunne yrittää täyttää jonkin sortin sisäistä tyhjiötä. Tunnesyödessä syöminen ei lopu kylläisyyden tunteeseen tai edes täyteen vatsaan, tunnesyöminen loppuu vasta kun olo on huono ja ähky eikä enempää pysty syömään. Kun olo tasoittuu 'täyteen vatsaan', tunnesyöppö on jo suunnittelemassa seuraavaa ateriaa ähkyn palauttamiseksi. Valtava, ähky, huono olo on läsnä suuren osan ajasta. Se on suora heijastus jostakin sisäisestä tyhjiöstä. Näin ollen tunnesyömiseen ei auta liikunta, dieetit, ohjelmat eikä mikään muukaan itsensä ulkopuolinen pelastus. Tunnesyömisen parantuminen lähtee sisäisestä oivalluksesta, mikä tai minkä puute tekee olostani niin tyhjän, että hukutan sen erilaisiin makuihin?

Laajentuminen. Tarkoitukseni on laajentua. Laajentuminen ei ole minkään sulkemista pois vaan kaiken ottamista sisään. Tämä on tullut todeksi osaltani useiden eri elämänalueiden kohdalla. On ollut äärimmäisen tarpeellista ja tärkeää ensin supistaa ja supistua, jotta voi jälleen laajentua ja nähdä alkuperäistä lähtöpistettä pidemmälle. Esimerkkinä voisin mainita ravintoasiat. Karsin hyvin vauhdikkaasti muutama vuosi sitten kasvisruokavaliostani gluteenin, sokerin ja myöhemmin maitotaloustuotteet. Olo oli mahtava ja aloin ymmärtää mikä merkitys elävällä ravinnolla ja puhtaalla ruualla on terveyteeni. Loin vankan pohjan uusille elintavoille ja kehon puhdistuttua krooniset sairaudet katosivat. Kuitenkin tässä vaiheessa voin todeta, että jonkin verran kategorisoin itseäni. Ituhippi mikä ituhippi. Minun täytyi supistaa itseäni, jotta voisin laajentua entistä ehommaksi. Nykyään syön mitä kussakin hetkessä tekee mieli ja mikä tuntuu hyvältä kehoa kuunnellen. Lihaa syön joskus, maitoa käytän pienissä määrin kodin ulkopuolella ja ehkä eniten rajojani rikkovaa on ollut syödä mäkkärin juustohampurilainen, hyvällä mielellä. Vaikka pääasiassa syön edelleen luomulaatuista gluteenitonta, sokeritonta ja maidotonta kasvispainotteista ruokaa, voi välillä suuhun eksyä vaikka kaupan jäätelöä. Koska voin tehdä niin. Hyvällä mielellä.

Rakkaus. Kaikki edelliset kohdat ovat tuoneet minua lähemmäs itseäni ja rakkautta. Rakkaus minussa on kasvanut vauhdilla ja erityisesti olen opetellut ja opettelen edelleen rakastamaan itseäni ja sitä kautta muita ihmisiä ja ympäröivää maailmaa. On mahtavaa havaita rehellisyyden kautta oma epätäydellisyytensä. Hyväksyä sen olemassaolo täysin ja sen jälkeen opetella rakastamaan sitä koko sydämestään. Tällainen minä olen. Täydellisen epätäydellinen. Joskus otan yhden askeleen taakse, jotta voin seuraavassa hetkessä mennä kaksi eteenpäin.
Tämän jälkeen oikeastaan aika luonnollisesti näkee ympäröivän maailman ja sen ihmiset epätäydellisen täydellisenä. Jokainen ihminen on ainutlaatuinen ja rakastettava juuri sellaisena kuin on. Kunnioitus kaikkia ja kaikkea kohtaan on kasvanut valtavasti ja kaiken sen takana on rakkaus.

Kiitos!

Matkalla Muutilaksi

Olen nyt jonkin aikaa viettänyt hiljaiseloa blogin puolella. Pääsyynä lienee äskettäin päättynyt viiden viikon mittainen yrittäjäkurssi, jonka aikana elämässä ehti tapahtua hyvin monenlaista. Monia blogipostauksen aiheita on tallennettuna luonnoksiin ja tuottaa hankaluuksia saada kaikki se oivallusten tulva tekstiksi saakka. Kaikki aikanaan!

Yrittäjäkurssi avasi minulle paljon uusia ovia ja mahdollisuuksia ja kaikin puolin aika oli kyllä yksi elämäni antoisimmista viisiviikkoisista! Nyt kurssi on päättynyt, ja yksi ovi sulkeutunut. Seuraava ovi on jo aukeamassa ja sen haluan teille ylpeänä esitellä tässä.

http://matkallamuutilaksi.blogspot.com

 

 

En aio unohtaa Mennikköä ja tätä blogia! Vaikka jatkossa osa energiastani suuntautuu vahvasti Muutila-projektiin, minulla riittää edelleen loputtomasti oivalluksia teille jaettavaksi. Käytännössä mikään ei muutu, päivitän edelleen blogia sen mukaan mikä hyvältä tuntuu. Kirjoitan vain inspiraation vallassa. Pysytään kuulolla!

Kasvuni tähän pisteeseen Nadja Nenosen rinnalla

Nadja Nenosen juliste

Jaoin marraskuussa teille tuntemuksiani peloista ja kehityksestä pelkojen kohtaamisen kautta. Mainitsin tekstissä teatteriharjoitukset, näyttelemisen ja tuntemuksiani esiintymisestä teatterinäyttämöllä. Nyt, kun viimeininkin näytös on ohi, haluan hieman valottaa teille matkaani tässä projektissa. Teatterissa olen saanut tutustua erilaisiin ihmisiin ja yhdessä tekeminen ja uuden luominen on ollut mahtavaa! Kuukausien urakointi on viimein jäänyt taakse viimeisen esityksen myötä. Kiitän kaikkia teitä mukana olleita, olette luoneet matkastani unohtumattoman! Mitä projektista sitten jäi käteen?

Niin hassua kuin se onkin, poden valtavaa esiintymiskammoa. Tämä pelko oli alkanut nousta pintaan viime syksynä ja vilahteli elämässäni useasti, kunnes "sattumalta" harrastelijateatterin ohjaaja soitti ja pyysi minua mukaan projektiin, jossa yhdistetään perinteinen teatteri viittomakielen ja kaksoisroolien voimin. Kertojan paikka oli vapaa. Ymmärsin välittömästi, että nyt voisin joko lähteä matkalle työstämään itseäni ja kehittymään ja kasvamaan, tai vaihtoehtoisesti jatkaa pelkoni kanssa. Sitä paitsi kertojana minun täytyisi vain lukea paperista valmis teksti, peace of cake.

Nadja Nenonen harjoituksissa

Enpä arvannut mille matkalle lupauduin mukaan, onneksi. En ehkä olisi uskaltautunut mukaan. Aluksi pelkät treenit näyttelijöiden kanssa jännittivät minua. Sydän hakkasi ja tunsin järisyttävää jännitystä kehossani, kädetkin taisivat täristä. Päättäväisesti lähdin mukaan, hoidin osuuteni ja aloin iloita muiden mukana. Pikkuhiljaa jännitys hävisi, elämällä ja kokemalla. Olin selättänyt jännityksen ja saanut tuntumaa mukaviin uusiin ihmisiin. Meille alkoi muotoutua oma pieni teatteriperhe, yhteisö, josta olen kiitollinen.

Käy!

Seuraavana haasteena sain kokea roolimuutoksia, ja jätin kertojan roolin, pysyvästi. Sain toimia näyttämöapulaisena, josta pidän kovasti. Järjestelmällinen puoli minusta sai loistaa täydessä terässä. Mutta koska olin (alitajuisesti) päättänyt lähteä ylittämään itseni ja laajentumaan, pian, jälleen "sattumalta", roolitus meni uusiksi ja yhtäkkiä löysinkin itseni näyttämöltä oikean roolin takaa. Muutamissa harjoituksissa esitin jopa päähenkilöä näyttelijän ollessa kipeänä. Siinäpä vasta haastetta kerrakseen!

Loppuvuodesta henkilökohtaisista haasteistani suurimpana esille nousi (negatiivisten) tunteiden näyttäminen ja tunteminen ja tämän jälkeen irtipäästäminen. Havaitsin, etten ole koko elämäni aikana osannut vihata tai inhota kunnolla ketään, en ole koskaan huutanut kenellekkään, enkä ilmeisesti hetkeen ole edes sallinut minkään negatiivisen tunteen olemassaoloa itsessäni! Vietin paljon aikaa pohtien ja oivaltaen uusia asioita itsestäni, tunteistani ja niiden käsittelystä. Samaan aikaan Nadja Nenosessa tuli jälleen muutoksia, jotka tukivat täydellisesti omaa kehitystäni. Ennen ensi-iltaa oli jäljellä muutamat harjoitukset. Minulle annettiin uusi rooli, jossa pysyisin loppuun saakka. Roolini oli olla vihainen vaimo, joka moittii Nadjaa puhelimitse. Ahdistumisen tai pelon sijaan lähinnä huvituin. Miten onkin mahdollista, että juuri, kun minulla on henkilökohtaisessa elämässäni käsittelyssä negatiivisten tunteiden ilmaiseminen, saan tilaisuuden opetella sitä näin mahtavalla tavalla?

Ensi-iltaruusujen kanssa

Opin vuorosanat nopeasti ja pikkuhiljaa aloin tottumaan näyttämöllä olemiseen muiden näyttelijöiden kanssa. Niin koitti myös ensi-ilta. En voinut uskoa, että minä tosiaan näyttelen näytelmässä, joka esitetään ihan oikealle yleisölle. Todellinen kasvuni alkoi vasta tästä. Tunsin kihelmöivää jännitystä koko kehossani ja kertailin vuorosanoja. Olen ehkä maailman pahin jännittäjä, ja usein jännitysaste kohoaa niin korkeaksi, että se lähes estää minua toimimasta erilaisissa tilanteissa. Kun esitys alkoi, odottelin hiljaa verhoissa omaa vuoroani. Vatsassa oli perhosia, PALJON. Lopulta oli aikani mennä lavalle, hoitaa roolini ja kävellä pois. Heti verhoihin päästyäni tunsin valtavan energiamäärän vapautuneen, MINÄ TEIN SEN! Euforinen olo valtasi koko kehon ja loppupäivänä hymy ei hyytynyt hetkeksikään. Minä tosiaan tein sen. Ylitin itseni.

Viisitoista kesää ja romanttiset saippuakuplat

Tuli toisen näytöksen aika. Ajattelin, että minähän tein sen jo kerran, joten kykenen siihen nytkin. Ihmetyksekseni jännittämisen määrä oli kasvanut. Kertailin vuorosanoja päässäni jatkuvasti, mieleni yritti pitää jokaisesta sanasta kiinni. Olisihan se aikamoinen katastrofi jos vuorosanat unohtuvat, kuiskaajaa meillä ei ollut. Muutama sekunti aikaa lavalle nousemiseen... PUFF. Mitä olen tekemässä, minne menen, mitä minun piti sanoa? Täydellinen blackout valtasi pääni. Aloin hädissäni (tämä oli kuulemma aika koomisen näköistä muiden näyttelijöiden mielestä) kaivaa käsikirjoitusta ja oikeaa sivua ja vuorosanoja, mitä minun piti sanoa... Ei. Nyt ei ole aikaa sellaiseen, minun on mentävä. Kävelin lavalle ja asetuin istumaan tuolilleni. Valot suunnattiin minuun. Istuin ja tärisin, koko kehoni tärisi siitä jännityksestä. Tässä minä istun, ihmisten edessä, kaikki katsovat minua, enkä tiedä mitä minun pitää tehdä. Sitten tapahtui jotain. Vuorosanat alkoivat vyöryä suustani omia aikojaan, aivan kuin en olisi itse hallinnut niitä. Hoidin osuuteni paremmin kuin kertaakaan aiemmin. Olin hämmentynyt, en tiedä mitä oli tapahtunut.

Seuraavassa näytöksessä jännitin niin, että hoidin kyllä roolini, mutta palatessani takaisin verhoihin, en muistanut mitään mitä olin tehnyt lavalla, kai se ihan hyvin meni. Tässä vaiheessa kiinnitin huomioni siihen, että miksi esiintymistilanteissa jännitykseni kasvaa kerta kerralta, eikö sen pitänyt olla niin, että esiintymiseen tottuu ja jännitys kaikkoaa? Samankaltaisia tilanteita oli elämässäni ollut aiemminkin esiintymisen osalta. Toiseksi viimeisessä esiintymisessä päätin olla tietoinen ja tarkkailla tunnetilojani. Lippuja myytiin ennätysmäärä ja yleisössä oli melkein tuplasti sen verran ihmisiä kuin yleensä.

Huomasin, kuinka mieleni yritti muistella vuorosanoja jälleen, robotinomaisesti, alusta loppuun, muistaa joka ikisen sanan, yksittäin. Ahdinkoa alkoi nousta heti, jos yksikin sana oli heikommin mielessä. Yhtäkkiä oivalsin jotakin. Olen lukenut nämä vuorosanat satoja kertoja, osaan ne ihan missä tahansa kun niitä minulta kysytään, vaikka unissani. Tuntui kamalalta ajatukselta lopettaa pakonomainen ajattelu, miten voin osata vuorosanani lavalla ellen kertaa ja ajattele niitä viimeiseen sekuntiin saakka? Mutta miten voin jännittää joka esityksellä enemmän ja enemmän? Päätin tehdä rohkean ratkaisun. Lopetin ajattelemisen. Luotin täysin siihen, että vuorosanat kyllä löytyvät siinä vaiheessa kun niiden aika on. Heittäydyin nauttimaan esityksestä verhoista käsin ja kun aika koitti, astelin lavalle.

"Oranssin hehkua, tulen taikaa, kesäaikaa..."

Jälleen onnistuin vähän paremmin kuin koskaan aiemmin, lisäksi kohtasin itseni ja jännityksen silmästä silmään ja päästin sen menemään. Olin löytänyt läsnäolon ja päästänyt irti turhista ajatuksista ja luottanut että kaikki menee hyvin. Oivalsin, että juuri näin oli tapahtunut myös silloin, kun olin sekunteja ennen lavalle nousemista unohtanut kaikki vuorosanani. Olin siirtynyt läsnäoloon, josta käsin toimiminen tapahtuu omasta voimasta käsin, hätäilemättä, luottaen, että jokainen hetki on 100% täydellinen, sellainen, kuin kuuluukin. Olin kohdannut esiintymisen pahimman pelkoni, eli sen, että nousen lavalle, tärisen, enkä tiedä mitä tehdä. MINÄ TEIN SEN! En niinkään ohjaajalle, muille näyttelijöille tai edes yleisölle, vaan ITSELLENI. Minä tosiaan tein sen. Sama kaava toistuu kaikkialla elämässä. Elämä on irtipäästämistä. Irtipäästämistä toimimattomista tavoista, ajattelumalleista, kaavoista, tunnetiloista, ihmisistä... Sulkemalla yhden oven jotain uutta ja mahtavaa voi avautua.

Mitkä eväät olenkaan saanut! Lisäksi kaikki se nauru, hauskuus, jammailu, yhteisöllisyys, mukavat ja vähemmänkin mukavat hetket joita olen viime kuukausina saanut tässä loistoporukassa kokea Nadja Nenosen myötä... Kiitos! Nyt on tullut aika sulkea Nadja Nenosen ovi ja lähteä tutkimaan uusia haasteita ja seikkailuja, monta kokemusta rikkaampana.

Ps. Löydät seitsemän kuvaa Nadja Nenosen harjoituksista (joissa myös allekirjoittanut tönöttää lavalla!) Heinolan kansalaisopiston Facebook-albumista.

Kohti pyyteettömyyttä

Olen haaveillut maailmasta, jossa rakkaus on vallitseva. Ihmiset ovat läsnä toisilleen, katsovat toisiaan silmiin syvän ymmärryksen kautta ja elävät sopusoinnussa yhdessä riemuiten. Katkeruutta, vaatimista, vihaa, rajoittamista ja mustasukkaisuutta ei tunneta. Kaikilla on hyvä olla (yhdessä ja erikseen) ja rauha vallitsee maan päällä. Liian usein mieleni valtaa ajatus, että olenkohan jotenkin omituinen, kun kuvittelen tällaista. Onko tämä sellainen pilvilinna, joka toteutuu elämäni loppuun saakka vain pääni sisällä. Kuitenkin samalla tiedostan, että tuskin kukaan haluaa olla onneton, ainakaan tietoisesti. Miksi siis valita matalavärähteisiä tunteita pyyteettömän ilon sijaan? Kesällä kirjoitin teille hieman ajatuksiani rakkaudesta.

Rakas Viivi, elämäni nainen!

Rehellisyys on mielestäni toimivan ihmissuhteen perusta, oli suhteen laatu mikä tahansa. Ollessani rehellinen itselleni ja muille, ei ole mitään, mitä voisin menettää. Kaikki ylimääräinen kariutuu rehellisyyden kirkkaassa valossa. Mm. tämän ansiosta uuden ajan ihmissuhteet tuntuvat syvemmiltä kuin koskaan aiemmin, nopeammin kuin koskaan aiemmin. Lisäksi toimivan ja rakkaudellisen ihmissuhteen kannalta on välttämätöntä oppia ensin rakastamaan itseä ja viihtymään itsensä seurassa. Tyytymättömyydestä omaan itseen seuraa, ennemmin tai myöhemmin, lisää tyytymättömyyttä myös ihmissuhteiden osalta. Olemmehan toistemme peilejä. Koet ehkä jotain hienoa jonkun kanssa hetken ajan, ja pian huomaat olevasi riippuvainen tästä tunteesta/kokemuksesta, koska elämäsi on sisällötöntä oman itsesi kanssa. Odotusten ja pettymysten kierre on valmis.

Tomi, Tomppa, sielunsisareni!

Viimeisen vuoden aikana olen löytänyt useita äärettömän rakkaita ihmisiä elämääni rikastuttamaan. Ketään en ole tuntenut perinpohjin entuudestaan ja uskomaton yhteys, jollaista en ole koskaan ennen kokenut, on saanut muodostua omalla painollaan, kevyesti. Haluan kertoa eräästä äärimmäisen syvästä yhteydestä, jonka tuskin uskoin olevan totta muualla kuin unelmissani vielä jokin aika sitten. Tutustuin Tomppaan "sattumien" kautta. Hyvin pian huomasin, miten innostavaa ja inspiroivaa on liekittää maailmaa ja sen monimuotoisuutta yhdessä. Lyhyessä ajassa ehdimme luoda hyvin syvän ja 100% rehellisyyteen perustuvan ystävyyden. Kaikki kommunikointi perustuu täydelliseen vapaaehtoisuuteen ja rehellisyyteen. 

Kun viimein tapasimme (fyysinen välimatka ~ 500 km), tuntui kuin olisimme tunteneet aina. Ensi sekunneista viimeiseen vilkutukseen välillämme vallitsi valtava pyyteetön rakkaus, ymmärrys, rehellisyys ja ystävyys. Tomppa nostaa minussa pintaan sanoinkuvailematonta syvää lähimmäisen rakkautta, niinkuin sisko rakastaa veljeään, tai äiti lastaan. Kaikesta voidaan puhua rehellisesti, jopa kohdata omia heikkouksia, kasvaa, itkeä, nauraa, riemuita...

Arki on juhlaa!

Vaikka säkkituolissa röhnötetään kainaloikkain kuin mikäkin vanha pariskunta, molemmat tietävät, että kummallakaan ei ole minkäänlaisia taka-ajatuksia (tai romanttisia tunteita). Olemisen ilo täyttää koko tilan. Kaikki tapahtuu ilosta ja ymmärryksestä käsin, negatiivisille tunteille ei yksinkertaisesti ole sijaa, ne jäävät tarpeettomiksi. Milloin tahansa voit katsoa toista silmiin ja ilmaista kuinka tärkeä hän on sinulle ja ymmärrys on maksimaalinen. Molemmat riemuitsevat toisesta ja kaikista toisen hienoista kokemuksista ja seikkailuista, niin menneistä kuin tulevista. Toisen onnellisuus ja riemu ei ole minulta pois, päin vastoin meinaan revetä liitoksistani! Eron hetkellä haikeuden sijaan tilan täyttää syvä kiitollisuus ja tieto siitä, että tämä ihmissuhde kestää vuosituhansia riippumatta siitä, missä fyysisesti olemme. Jäljelle jää uskomaton hyvä olo ja innostus, joka kantaa pitkälle vielä tapaamisen jälkeenkin. On lähes mahdotonta käsittää todeksi, että suhde toiseen ihmiseen voi tosiaan olla näin läheinen vailla pienintäkään negatiivista latausta. Olen kiitollinen, että saan kokea tämän todeksi, tämä todella on tänä päivänä mahdollista maan päällä, ei vain pienessä pään sisäisessä pilvilinnassani!

Lauri, Tiia, Viivi ja Juuso, olette minulle rakkaita, jokainen omalla ainutlaatuisella tavallaan

Kaikki ihmissuhteet eivät tietenkään ole tällaisia (vielä?). Toiset ihmissuhteet ovat "ihan ok". Jotkin ihmissuhteet nostavat meissä isoja ja kipeitä asioita esille peilatessamme itseämme toisesta. Tällöin on mahtava tilaisuus kohdata itsensä, hyväksyä kaikki esille nousevat tunteet ja kasvaa. Toinen vaihtoehto on jäädä paikoilleen, samaistua kärsimyskehoonsa ja ehkäpä syyttää kaikkia muita paitsi itseä omista negatiivisista tunnetiloista. Kolmas vaihtoehto on irtipäästäminen.

Mielestäni varsin toimivaksi todettu tapa havainnoida onko jokin ihmissuhde minulle hyväksi on yksinkertaisuudessaan pohtia, nousenko tämän ihmisen kanssa enemmän ylöspäin vai vetääkö se minua enemmän alas. Jos ihmissuhde, laadultaan mikä tahansa, nostaa sinussa 51% tai enemmän iloa, innostusta ja luovuutta itsesi toteuttamiseen, pysy siinä! Mikäli matalavärähteisemmät tunteet ovat läsnä yli puolet ajasta, etkä ole valmis kohtaamaan tai ratkaisemaan niitä, on ehkä aika päästää irti. Irtipäästämisen ei tarvitse olla surullista. Minulle se merkitsee äärimmäisen syvää rakkautta toista ihmistä kohtaan. Niin syvää, että on valmis luopumaan saadakseen jotain uutta. Irtipäästämisen myötä usein myös "huono" ihmissuhde voi saada uuden tilaisuuden ja uutta voimaa kukoistaakseen. Koskaan ei ole liian myöhäistä muuttaa omaa suhtautumistaan ympäröivään maailmaan.

Luovaa hulluutta

Tiistain kauneutta

On tavallinen tiistaipäivä. Ei mitään erikoista. Tänään herkistyin kesken ihan tavallisen autoilun, kun sitä vähiten osasin odottaa. Pihla istui takapenkillä, radio soi ja mielessä kulki ajatuksia tulevista töistä ja projekteista, mitä täytyy tehdä. Yhtäkkiä mieleni tyhjeni täydellisesti kaikista ajatuksista ja oivalsin, miten onnellinen olen, kun saan olla juuri nyt tässä. Syvä tyyneys ja sisäinen riemu tulivat pakonomaisen ajattelun tilalle.

Ymmärsin, että pitkään aikaan en ole ollut 100% läsnä. Miten kutkuttavan poreilevaa elämän energiaa virtaa koko kehossa, ja lempeä vahvuuden tunne levittäytyy koko sydämen alueelle. Rakkaus minussa nostaa päätään kaikkia ja kaikkea kohtaan. Tänään on hyvä päivä. Hyvyyden päivään luo kaikki se mitä on, juuri nyt.

Tässä minä olen ja kaikki on hyvin. Olen puhaltanut taas muutaman pilven edestä pois, jotta näen itseni paremmin.

Mahtavia sieniä!

Tunnustan - olen hurahtanut sieniin. Enkä mihin tahansa sieniin, vaan aivan järjettömän hyviin lääkinnällisiin terveysvaikutteisiin sieniin. Näistä tunnetuimpana pakurikääpä. Pakurikääpä on ollut käytössä teen muodossa ja uutteena varmaan jo muutamia vuosia. Kaiken teen juon pakuriteepohjaisena, joskus harvoin, jos keitän Pihlalle riisiä tai puuroa - keitän ne pakuriteehen. Pakurin terveysvaikutuksista on puhuttu paljon enkä syvenny niihin sen enempää tässä.

Olen täysin rakastunut helppokäyttöisiin ja terveellisiin sienituotteisiin. Kun vajaa vuosi sitten luovuin vähitellen markettien kahvista, siirryin pikkuhiljaa käyttämään Cafe Ceps -juomaa, joka todellakin vetää vertoja perinteiselle Juhla Mokalle! Cafe Ceps sisältää luomulaatuisen kahvin lisäksi reishiä (lakkakääpä) ja cordycepsiä, joilla on havaittu olevan mm. energiatasoa nostavia ja stressinsietokykyyn vaikuttavia ominaisuuksia. Cafe Cepsiä tarjoilen erilaisissa tapahtumissa smoothilan yhteydessä kahvinkorvikkeena. Vaikka sienet saattavat kuulostaa hieman kummalliselta, maku on todella hyvä. Nyt kun kahvin juonti on jäänyt oikeastaan kokonaan, olen siirtynyt teen ohella juomaan Instant-juomia.

Instant-juomat ovat jotain mitä olen todella odottanut - ja viimein löytänyt. Ruokatietoisena hörhönä olen tottunut näkemään jonkin verran vaivaa valmistaessani ruuat tuoreista raaka-aineista ja etenkin tien päällä evästely vaatii enemmän suunnittelua. Instant-juomissa on valmiissa annospussissa uutettuna lääkinnällistä sientä, mausteita ja jopa makeutus (stevia) valmiina. Kuppi kuumaa ja Instant päälle - muuta ei osaa kaivata!

Suurin kiitollisuuden tunne Instantteja kohtaan syntyy tien päällä. Kuvitteleppa kuinka kävelet huoltoasemalle, tilaat kupin kuumaa vettä (saatat saada hölmistyneen katseen ja vedestäsi ei veloiteta välttämättä mitään), sekoitat pussillisen ihanaa terveysjuomaa sekaan ja nautit. Juoma käy jopa yli puolet halvemmaksi kuin tuntikausia esillä ollut kitkeröitynyt kahvi. Todellista luksusta!

Olen kiitollinen siitä, että olen löytänyt näin loistavan lisän arkeeni muun "terveilyn" rinnalle. Sienet ovat tulleet jäädäkseen. Tuunaamallahan näistä saa tehtyä ihan mitä vain. Itse olen aloittanut viime aikoina päiväni erittäin nostattavalla superjuomalla, joka pitää nälkää pitkään.

Superjuoma

3 dl kuumaa lähdevettä (itse käytän pakuriteepohjaa)

kookosöljyä oman maun mukaan

voita oman maun mukaan

ripaus vaniljauutetta

½ mitallista Cafe Cepsiä TAI

½ pussia Instant Cordycepsiä

Kaikki ainekset blenderiin, SURRUR. Pian voit

nauttia äärimmäisen makuelämyksen lattena.

Superjuoma

Näistä sienistä tulette varmasti kuulemaan jatkossa lisää! Sienistä voi tehdä oikeastaan mitä tahansa, eräs suklainen projekti löytyy Mennikön Makumaan puolelta...

Vetovoiman laki ja unelmat

2014 Unelmat & Toiveet 1.1.2014 illalla

Vuosi on vaihtunut ja blogin puolella on ollut hieman hiljaisempaa. Olen vetäytynyt pohtimaan elämää ja kirjoitettavia aiheita on jonossa jaettavaksi. Kaikkein tärkeintä blogin ylläpitämisessä minulle on asioiden oivaltaminen kirjoittamisen kautta. Tämän blogin kirjoittaminen on toiminut itselleni valtavana inspiraationa ja jopa terapeuttisena. Kiitos kaikille teille, jotka olette olleet osana kehittymistäni ihmisenä ja jakaneet Maijun tekstieni kautta. Kiitos kaikista palautteista ja kommenteista joita olen saanut.

Viime vuosi 2013 oli todella elämäni värikkäin ja tapahtumarikkain monessa mielessä. Myin asunnon, sanouduin irti vakituisesta työstäni, muutin omilleni ja aloin raivata ja rakentaa perustaa, etsiä suuntaa jotta voisin seisoa omilla jaloillani, ensimmäistä kertaa elämässäni. Tapasin loistavia uusia ihmisiä ja koin mitä uskomattomimpia seikkailuja.

Kuitenkin kaikkein suurin muutos tapahtui sisäisessä maailmassani, maailmankatsomuksessa, uskomuksissa ja tunnetietoudessa. Monesti oivalsin asioita ja etenin vain todetakseni, että ei tämä asia ollutkaan näin. Yksi askel taakse ja kaksi eteenpäin. Pääteemoina elämässäni ovat olleet rakkaus ja sen monet ulottuvuudet, irtipäästäminen sekä nöyrtyminen. Itsensä kohtaaminen syvältä, rehellisesti, oppiminen, kehittyminen. Kulunut vuosi oli kaikin puolin suurta vanhan raivaamista ja tilan tekemistä uudelle. 

Ensimmäistä kertaa uskalsin unelmoida ja keskittyä enemmän asioihin, joita rakastan sen sijaan että pohdin mihin en kykene ja mitä en uskalla. Tutustuin vetovoiman lakiin, katsoin The Secret -DVD:n ja luin Voima -kirjan. Näiden myötä aloin kiinnittämään entistä enemmän huomiota ajatuksiini suhteessa ympäristööni ja sain huomata, että ulkoiseen maailmaan vaikuttaminen tapahtuu sisäisen muutoksen (ajatukset) kautta. Kaikki, mitä näen ympärilläni, ihmiset, tavarat, tilanteet, tunteet ovat omia luomuksiani. Olen omilla ajatuksillani ja tunteillani vetänyt ne puoleeni.

Vetovoiman laki on pettämätön. Se on yksi universumin peruslaeista. Jokaisella ajatuksella vedämme puoleemme vastaavan "värähteen" omaavia asioita ja tilanteita. Mitä sinä haluaisit lisää elämääsi? Jos aamulla nouset sängystä kiireellä ylös ja lyöt varpaasi tuolin jalkaan ja keskityt tuntemaan miten ärsyttävältä se tuntui, seuraavassa hetkessä saattaa kahvikuppi pudota käsistä, myöhästyt töistä ja kaikki tuntuu menevän pieleen. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan! Vetovoiman laki ei luokittele asioita hyviksi tai pahoiksi. Se vain saattaa yhteen samankaltaisuuksia.

Puhun usein kiitollisuudesta enkä syyttä. Kun aloin pohtia mitä kiitollisuus minulle merkitsee ja aloin kiinnittämään huomiota kaikkeen siihen hyvään, mitä minulla on, elämääni alkoi pursuta hyvyyttä sydämellisten ihmisten, positiivisten kokemusten ja yltäkylläisyyden muodossa. Unelmoin usein ja paljon. Luon tavoitteita. Unelmat kannattaa jakaa muillekkin ja vähintäänkin kirjoittaa paperille. Tärkeää on tuntea miltä tuntuisi, jos unelma olisi jo totta. Miltä näyttäisin jos unelmani olisi toteutunut? Miltä se tuntuisi? Miten käyttäytyisin? Voit tehdä hassulta tuntuvia asioita ja antaa kaikkesi, että saat itsesi tuntemaan, niinkuin sinulla olisi jo haluamasi. Vetovoiman laki ei tunnista sitä, onko tunnetilasi syntynyt aidosta vai kuvitellusta asiasta, se vain päämäärällisesti toteuttaa itseään vetämällä samanlaisia asioita samankaltaisten luokse.

Minulla on tapana välillä koota kaikki unelmani paperille. Löysin taannoin viime kesänä tekemäni unelmalistan ja lähes järkytyin huomatessani, että seitsemän asiaa kymmenestä oli tapahtunut. Enkä ollut yrittänyt tai nähnyt vaivaa asioiden eteen. Ne olivat tupsahtaneet elämääni luonnollisesti ja helposti. Hyviä kysymyksiä unelmalistan tekemiseen on esimerkiksi: "Mitä tekisin, jos tietäisin, etten voi epäonnistua?", "Jos minulla olisi kuukausi elinaikaa, miten käyttäisin aikani?", "Mitä olen aina halunnut tehdä, mutta en ole uskaltanut?" Tämän (lyhyen) vuoden puolella olen laatinut jo kolme unelmalistaa. Aion luoda tästä vuodesta elämäni uskomattomimman seikkailun ja tuntea enemmän kuin koskaan.

Unelmointi on hauskaa! Hyvä mieli luo - mitä muutakaan kuin - lisää hyvää mieltä! Unelmointi kannattaa aloittaa tänään. Kuinka monta onnetonta unelmoijaa tunnet? Unelmilla on tapana toteutua tavalla tai toisella, Sinulla on valta. Mitä Sinä haluat?