perjantai 25. joulukuuta 2015

Toistaiseksi viimeinen postaus

Miul on viime aikoina pyöriny mielessä, että jotain täytyis blogiin saada kirjattua taas. Nyt ku oon joulunvietossa maalla, on aamu, toiset vielä nukkuu, ja miulla aamukahvi terästettynä hyvällä musiikilla ja pieni hymyilevä Okkopoika makoilee vieressä, tuntuu oikeelta pysähtyy hetkeks tän asian äärelle.

Blogaamisen aihealueet alkaa olla aika laajoja ja pelkkä teksti on tosi karkea muoto ilmaista asioita, ku sitä asiaahan riittäis siinä määrin, että en tiedä mistä aloittaa. Haluisin niin paljon jakaa kaikkea sitä, mitä miun pään sisällä liikkuu, mut mie pahoin pelkään että tää blogi ei enää palvele sitä tarkotusta. Asiat, joita haluan jakaa, koostuu niin isoista kokonaisuuksista, että teksteistä tulis romaanin mittasia eikä niitä jaksa enää lukea.

Hymy kyllä nousee huulille ku lukee omaa elämäänsä täältä. Tää on ollu sellanen kanava, johon mie oon herkimmilläni kussakii hetkessä pohtinu syntyjä syviä. Tässä kohtaa on helppo poimia mikä tahansa teksti ja huomata siitä suoraan mitkä teemat on siinä vaiheessa elämää ollu pinnalla, mitä oon pohtinu, mitkä on ollu miun haasteet eli mitä on ollu sydämellä missäkin kohtaa ja millanen kehitysvaihe ylipäänsä on ollu menossa. Täytyy sanoo et kasvu on ollu hurjaa ja pelkästään viimesintä tekstiä silmäillessäni huomaan kuinka paljon oon omaksunu uutta. Ja vauhti senkun kiihtyy. En oo sama tyyppi kun eilen, viikko sitten, kuukausi saati vuosi sitten!

Mie toivon, että sen sijaan, että luet tätä blogia, etit miut käsiisi ja vietät miun seurassa aikaa, ilman oletuksia tai odotuksia (jotka on poimittu menneen perusteella, miten viimeksi on ollut). Kaikki se asia, mitä mie yritän tänne kirjottaa, näkyy ja kuuluu kaikilla aisteilla ihan livenä. Se saattaa tulla ilmi yllättävilläkin tavoilla. Hiljaisuutena. Kiusallisena hiljaisuutena. Nauruna. Keskusteluina. Ilona. Suruna. Itkuna. Mie en enää yritä mitään. Mie en enää ole se "auttaja", joka kuuntelee kaikkien ongelmat ja inspiroi jokaista menemään eteenpäin. En oo se aina yltiöpositiivinen ja sanavalmis ulospäinsuuntautunut Maiju, jona monet miut tietää. Ei siksi, etteikö miussa olis positiivisuutta, iloa, uskoa, toivoa ja rakkautta. Vaan siksi, että mie haastan siut olemaan sinä ihan sellaisenaan, yrittämättä muuttaa sinuu miksikään muuksi. Jos siulla on jaettavaa, miun ei tarvitse motivoida tai rohkaista sinuu ensin jakamaan. Jos ei ole jaettavaa, se saa olla niinkin. Jos haluat olla siinä, ole. Jos haluat lähteä, lähde. Mitään ei tartte vääntää mihinkään muottiin, "mitähän tuo nyt ajattelee jos teen/en tee / sanon/en sano..." Miulle riittää oleminen! Kaikki ei välttämättä ole miltä näyttää ja toisaalta kaikki on just niin yksinkertasta kun mitä onkin.

Miulla ei yksinkertasesti ole julkisivua. Vieraskoreutta. Etikettejä. Mie haluan olla jokaiselle ihan puhdas mie, joka sen käsitteen "Maiju" takana on. Luonnollisin ja aidoin mahdollinen mie sellaisena kun mie missäkii hetkessä olen ilman odotuksia, oletuksia, luokittelemista. Sillä ei niinkään ole väliä, mitä tehdään, ennemminkin sillä, miten tehdään, millä intentiolla.

On vielä muutamia asioita, joita oon kovasti tutkinut ja joista oon yhdistäny sellasia kokonaisuuksia, jotka haluan tuoda esille. Tässäkin blogissa oon niinsanotusti edustanu tiettyjä asioita, vaihtiehtoishoitoja, luonnonmukaisuutta, terveyttä, henkisyyttä, tms. Oon oppinu että mikään asia ei sulje toista pois. Vaan sinä tai minä itse kykenee päättämään mikä itselle on totta ja miten asiat on. Tässä muutamia tärkeiksi havaitsemiani oivalluksia.

1. HENKISYYS
Koko termi tuntuu omituiselta. Tavoittelemisen arvoiselta. Täytyy käydä kaikenmaailman messuilla, meditoida, olla kasvissyöjä, whatever. Ei täydy. Henkisyys ei ole tuolla jossain. Se ei löydy Echart Tollen kirjoista. Niin kauan, ku sitä ettii, se on tavoittamattomissa. Kaikki on tässä ja nyt. KAIKKI. Ei ole olemassa käsitettä "henkisyys", jonka sisälle mahtuu vain tietyn tyyppiset asiat/ihmiset/tavat. Niinkutsuttu henkisyys on kaikki mitä on, sisältäen myös ne asiat, joita ei henkiseksi haluais myöntää. Se on mielentila, ei mitä, vaan MITEN. Sitä ei voi päätellä, olettaa, tavoitella. Se on oma henkilökohtainen kokemuskenttä juuri nyt.

2. TERVEELLINEN RUOKAVALIO
Ruokavalio? Mitä se tarkoittaa? Tietyssä laatikossa toimivaa itsensä rajoittamista? Viime vuosina on ollut monenlaisia villityksiä, niinku nyt vissiin aina, on karppia, raakaravintoa, gluteenitonta, maidotonta, aivotonta. Kaikenlaista on tullu kahlattua läpi ja jokaisessa on puolensa. Mitä jos mie sanoisin, että siun ulkopuolella ei ole mitään voimaa? Ei edes ruoassa. Jos siun mielentila on oikea ja puhtaalla pohjalla, voit saada maailman mahtavimman olon mäkkärin Big Macista. Jos ei, todennäkösesti turvotus on melkoinen ja huono olo taattu ja siihen vielä morkkis päälle. Jos intentio on oikea, mitä vaan voi syödä. Täytyy tutkia sitä mitä aidosti haluaa. Tietysti jos itseäsi arvostat ja kehoasi kuuntelet, ni syömäsi ruoka on automaattisesti just siulle sitä parasta ja todennäkösesti minimiprosessoitua. Oman oikean kuuntelu ei tartte ulkoapäin määriteltyä ruokavaliota, vaan pysähtymistä itsensä äärelle. Mitä mie syön, miksi (puhtaasta ilosta syödä vai liittyykö tähän tylsyyden tai jonku muun tunteen väistelyä...), tuleeko siitä hyvä/huono olo jne. Ruuastakin puhuttaessa voin päätyä samaan lopputulokseen; Ei niinkään se, MITÄ, vaan MITEN.

3. IHMISSUHTEET
Elämä koostuu ihmissuhteista. Ihmissuhteet tekee onnelliseksi. Ihmissuhteet on elämän tärkein asia. Ihmissuhteet pysyy kunnossa hyvällä huoltamisella. Näinkö? Jokainen noista lauseista on pitänyt miulle paikkaansa. Mutta onko näin? On ollu miun itteni kannalta yks merkittävimpiä ahaaelämyksiä uskaltaa kyseenalaistaa tällaiset uskomukset. Mie ite olen oman elämäni pää. Itteni kanssa synnyn, nauran, itken, ahdistun, riemastun, elän, kuolen. Miulla on aina mukana mie, ihan yrittämättä. Näin on myös aidosti muiden kanssa. Ei miun tartte ketään pidellä miun matkassa, oikeat ihmiset pysyy siinä ja kulkee lähellä yrittämättä. Silloinkin, kun ei ole niin paljon yhteistä. Ketään ei tartte yrittää manipuloida olemaan siinä esimerkiks keskustelun ylläpitämisellä. Vasta ku hiljaisuus koittaa, voi nähdä, kuka siihen aidosti jää ja kenellä on kiire seuraavien impulssien luokse. Aitoja ihmissuhteita ei tarvitse huoltaa. Vaikka edellisestä tapaamisesta olis 10 vuotta, aina voi jatkaa siitä mihin on jääty ja pikemminkin luoda uutta just nyt eikä tavan vuoksi tehdä sitä "mitä yleensäkin on ollut tapana tehdä". Kaikki mitä teet, tee se itseäsi ajatellen. Näe ihmisiä siksi, että itse haluat, ei siksi, että toinen haluaa. Ku kaksi ihmistä tapaa intentiona se, että molemmat itse haluaa tavata toisen, sisältö on taattua. Ei tartte miettiä ja kyseenalaistaa että haluaako tuo oikeesti olla tuossa. Älä epäröi kieltäytyä silloin kun se on paikallaan. Se ei ole ilkeyttä. Uskalla mennä täysin oman tunnon mukaan, ja oikeat ihmiset on oikeaan aikaan edessä. Ne vähemmän oikeat jää luonnollisesti ilman kummempaa draamaa pois pikkuhiljaa. Vasta ku et ole riippuvainen kenestäkään etkä tarvitse ketään elääksesi, ollaksesi, iloitaksesi, niin voit saada kaiken. Sillon seurassa oleminen tapahtuu puhtaasta ilosta eikä perustu täytettäviin tarpeisiin. Uskalla sopivan tilaisuuden tullen kohdata yksinäisyys, se on kaikkea muuta kuin yksinäistä.

Olishan näitä. Kuten sanottu, tule fyysisesti miun luokse, vietetään aikaa yhessä, hengaillaan, katotaan, miten asiat näyttäytyy just siinä hetkessä. Mie en voi korostaa liikaa sitä, että uskalla toimia. Hirveän moni tietää aidosti sisällään, mitä täytyy tehdä, jotta oma oleminen ja elämä menisivät onnellisempaan suuntaan. Tää koskee niin isompia suuntaviivoja, kuin ihan jokapäiväisiä pieniäkin juttuja, kuten mitä haluat tänään aamupalaksi. Tietoa on tänä päivänä riittävästi kaikille saatavilla, ja jokainen tietää viimeistään pienen pysähtymisen jälkeen, mitä mie voin just nyt tehdä voidakseni paremmin. Asiat voi nähdä ahdistavina, tai kasvualustana jollekkin uudelle, jännittävälle, pelottavalle, tuntemattomalle. Lopeta asioista tietäminen ja aloita toimiminen. Ota vastuu.
Ihan joka hetkessä voi valita tehdä oman oikean mukaan. Tiskaamisestakin saa taidetta ku keittää hyvät sumpit ja laittaa lempimusiikkia soimaan ja alkaa vispata lautasia samalla tanssahdellen, siulla on kaikki valta tehdä omasta elämästä just niin suurenmoinen kun se voi olla! Koskaan ei ole myöhäistä, aina on uusi NYT-hetki, jolloin voi päättää reagoimisen sijaan luoda kokonaan uuden tavan kohdata asiat. Ei ole olemassa mitään pysyvää toimintamallia tai kaavaa, joka hetki päätät itse toimia joko samalla lailla kuin eilen tai luoda jotain uutta ja yllättävää ja rikkoa toimintamallit, jotka ei miellytä. Uskalla päästää sisäinen lapsi valloilleen, hullutella, tehdä jotain mitä et oo koskaan ennen tehny! Älä jää paikoillesi. Kyseenalaista. Kokeile uutta. Pidä mahdotonta mahdollisena. Tiedä, että vain sie itse voit tuomita/pelastaa itsesi, siulla on oma uniikki polku ja päätösvalta, miten haluat suhtautua eteen tuleviin asioihin.

Näillä eväillä toivotan ihanaa joulua ja elämäsi parhainta, rohkeinta, rikkainta ja onnellisinta uutta vuotta 2016! Nähään elämässä!

2 kommenttia:

  1. Mahtavia ja tärkeitä oivalluksia!
    Mikä pisti silmään oli tuo "ja kenellä on kiire seuraavien impulssien luokse", koska aikaisemmin se olit sie, joka hyppelehti holtittomasti jokaisen impulssin perässä. Hienoa jos olet itsekin oppinu pysähtymään välillä olemaan läsnä hetkissä ja kohtaamisissa. ☺️
    Olet mielessä usein! Paljon useammin kuin annan itsestäni kuulua. Nähdään! ❤️

    VastaaPoista
  2. Se on se oma kokemus joka on tuonu siihen pisteeseen että tämmösille impulsseillekkin osaa antaa nimen ja kirjoittaa :) Nähään!

    VastaaPoista