Parisuhteellisuus

Paljon puhuttu parisuhde! Aihe josta mie en oo osannu kirjoittaa sanaakaan. Oon ollu täydellisellä tutkimusmatkalla itekkin, jo pitkään. Ihmissuhteet ja etenkin parisuhde on tosi kiehtovia ja mielenkiintoisia aihealueita, miten ihmiset niissä toimii, mistä erottaa toimivan ihmissuhteen, miksi niin monet nykyään eroavat. Se, miten paljon oon saanu heivata kaikenlaisia käsityksiä ja uskomuksia romukoppaan parisuhteen saralla, on yllättäny todella. Näyttää siltä että mie oon oppinu elämäni varrella jostain ulkoa ihan kummallisia malleja, mistä ei sitten millään saa muovattua toimivia pitkällä tähtäimellä. Ja jotka on pakko murtaa yksitellen ollakseen vapaa olemaan toiselle aidosti.

Mie en oikeastaan enää mielelläni edes luokittele itteäni olevaksi "parisuhteessa" tai "sinkku", koska liian usein nimenomaan tuo status on pitäny sisällään erilaisia käsityksiä siitä, miten asioiden _pitäisi olla_, ja ite ainakin helposti huomaamatta oon alkanu toimia uuden "identiteetin" odotusten mukaisesti ja siinä sivussa unohtanut että todellinen mie ei ole muuttunut mihinkään. Sellanen perinteinen parisuhde on vähän liiankin hyvä kasvualusta pitkäaikaiselle vihalle, inholle ja katkeruudelle toista kohtaan, josta sitten itse kärsii vielä enemmän. 

Parisuhde voi myös olla mahtava tilaisuus oppia asioita omasta itsestä, kohdata kipeimmät sisäiset puutteensa silmästä silmään, oppia rakastamaan ja ymmärtämään omaa sisäistä lasta, kaatua ja nousta taas jaloilleen entistä eheämpänä ja ihanampana. Ei ole oikeaa tai väärää, miun mielestä antaa kaikkien kukkien kukkia ja ihan mikä tahansa laajentava ja eteenpäinvievä kokemus on hyvästä, näytti se ulospäin sitten miltä tahansa. Erokin voi olla vapauttava ja voimaannuttava kokemus, sen kummemmin luokittelematta sitä virheeksi tai vääräksi. On tärkeetä ymmärtää, että jos ei rakasta itseään, on vaikea olla tasapainoisesti toiselle. Seuraavat vertaukset saattaa olla yleistyksiä ja paikoitellen övereitä, mutta mie oon törmänny näihin kaikkiin joko omassa tai jonkun läheisen elämässä.

Todellinen mie kokee rakkautta, rakastuu, jakaa jotain yhteistä jonkun kanssa jossain hetkessä, joka on arvokkainta mitä mie tiedän. 'Parisuhdeminä' vaatii jatkuvaa rakkautta ja yrittää kahlita tuon hetken. 'Parisuhdeminä' ei ymmärrä, että rakkaus on NYT, sitä ei voi kahlita tai ehdollistaa (tai se tukahtuu pikkuhiljaa). Yksikään ihminen ei lupauksista huolimatta voi aidosti tietää riittääkö rakkautta seuraavana kesänä saati kymmenien vuosien päästä (eikä myöskään kieltää). Rakkaus on aina NYT.

Todellinen mie on vapaa ottamaan elämän ja vastaantulijat vastaan sellaisenaan, tilanne ja hetki hetkeltä. 'Parisuhdeminä' (usein!) vaatii huomion keskittämistä poikkeuksetta yhteen ihmiseen, pohjaten yhteiseen sopimukseen 'parisuhteesta'. Todellinen mie ei voi muokkautua suullisten sopimusten mukaan. Riippumatta siitä, onko parisuhteesta erikseen sovittu, todellinen mie tulee edelleen kohtaamaan erilaisia ihmisiä ja tilanteita. Todellisessa minussa voi nousta erilaisia (rakkauden) tunteita edelleen ihmisiä kohtaan, jos niin on käydäkseen. Todellinen mie voi riemuita kaikista positiivisista tunteista ja kohtaamisista, 'parisuhdeminä' tuomitsee, tukahduttaa ja kieltää kokonaan mahdolliset rakkauden kaltaiset tuntemukset muita kuin 'parisuhteen' toista osapuolta kohtaan.

Todellinen mie kunnioittaa ensisijaisesti omaa oikeaa. 'Parisuhdeminä' vaatii luopumaan omasta oikeasta yhteisen nimissä, tai pahimmassa tapauksessa toisen osapuolen oikean nimissä. Todellinen mie ymmärtää, että vaan kuuntelemalla omaa oikeaa voi olla se paras ja ihanin versio omasta itsestä myös sille toiselle. 'Parisuhdeminä' tuomitsee oman oikean itsekkääksi, kokee tulleensa petetyksi.

Todellinen mie haluaa ensisijaisesti kehittyä ihmisenä ja tukea rakkaita oman kehityksensä tiellä, laajentua. Valmis muutoksiin. 'Parisuhdeminä' pelkää kehitystä ja haluaa sitouttaa tuttuun ja turvalliseen.

Todellinen mie ymmärtää toisen ihmisen arvon suorana peilinä omasta itsestä omalle itselle, 'parisuhdeminä' syyttelee ja näkee puutteet toisessa. Todellinen mie arvostaa läheisten ihmissuhteiden tuomia haasteita ja on valmis kohtaamaan ne osat itsessä, jotka reagoi vastapuoleen negatiivisesti ymmärtäen niiden olevan omia heikkouksia ja kehityskohteita. 'Parisuhdeminä' näkee virheet ja puutteet aina toisessa, syyttelee, haukkuu ja loukkaantuu. 'Parisuhdeminä' vaatii ongelmiin korjaustoimenpiteitä toiselta osapuolelta, jonkinlaista hyvitystä tapahtuneesta.

Todellinen mie haluaa antaa saamatta mitään takaisin. 'Parisuhdeminä' antaa vain jos vastapuoli antaa saman verran tai enemmän.

Mikä saa ihmisen ajautumaan tällaiseen "parisuhde"-tilaan? Tuskin kukaan haluaa olla rajoitettu ja kahlittu, tai rajoittaa ja kahlita. Jokainen haluaa rakastaa ja tulla rakastetuksi omana itsenään. Usein kaavoihin kangistuminen tapahtuu pikkuhiljaa vaiheittain ja oireilee pieninä epäkohtina, joita ei huomata tai ollenkaan haluta nähdä tai kohdata, kunnes ne paisuvat sellaisiin mittapuihin, ettei kummallakaan enää ole hyvä olla. Syyttely ei auta, "parisuhdemoodi" sisältää tärkeää tietoa omasta itsestä ja omista vajeista, joita yrittää täyttää toisella ihmisellä. Miun kokemuksen mukaan "parisuhdemoodi" paljastaa alitajuisia kaavoja, jotka on usein jo lapsuudessa omaksuttu ja opittu turvallisen aikuisen rakkauden ja ymmärryksen puutteessa ja on just siulle siun elämän tärkein työmaa ja kehityskohde, josta voi olla innoissaan ja kiitollinen, vaikka välillä tuntuu että happi loppuu ja tästä ei selvitä. Käsittelemätön menettämisen pelko voi ajaa ihmisen hulluuden partaalle.

Tietenkään kaikki parisuhteet ei ole synkkiä, eikä missään nimessä ole väärin olla parisuhteessa, naimisissa, kihloissa tai mitä tahansa. Mutta kun kaikki sitouttavat ja rajoittavat tekijät poistetaan ja koetaan ja jaetaan elämää tasavertaisesti toisen rinnalla, miun kohalla koko status "parisuhde" jää tarpeettomaksi ja rakkaus on puhtaampaa ja voimallisempaa. Siihen ei enää sisälly minkäänlaista luokittelua, se on sitä itteään. Mie oon mie jokatapauksessa, toimin omasta itestäni käsin antaen muille vaan parasta, aidointa, raakaa omaa itteeni, enkä määritä käyttäytymistäni kenenkään perusteella. Välillä täytyy ehkä vähän sokaistua, että voi taas nähdä, mut se on elämää. Rakastan joka tapauksessa ketä rakastan ihan täysii ja lopulta se on ainoa merkityksellinen asia. Aidot jutut on ja pysyy, pitelemättäkin.