Liittyykö tämä millään lailla Mennikköön? EI. Tuoko tämä iloa tai oivalluksia jollekin lukijalle? Mahdollisesti. Tuoko tämä lisää iloa ja ajatuksen aiheita minulle? KYLLÄ!!
Nyt kun Kuka Maiju? -sivukin on valmis, syvennetään (tai pinnallistetaan) tarinaani hieman lisää...
- Hoitajasukua? Jo äidinäitini, muori, tuntui olevan tietoinen luonnonmukaisista parannusmenetelmistä. Meillä lapsilla oli tapana kysellä että mikä auttaa tähän tai tuohon kipuun tai vaivaan, ja muorilla oli aina tarjota jonkinlainen keino, joilla hän itse hoiti itseään erilaisissa vaivoissa. Yleensä käsiä pidettiin pään alueella ja sormen päillä saatettiin koskettaa kevyesti kasvojen (aku)pisteitä. Muorista aika jätti jo kun olin 12-vuotias, ajatella mitä keskustelunaiheita meillä olisikaan tänä päivänä!
- Hajupommi. Koko pienen ikäni olen ollut kaveripiiristäni se, jolla on pahimpien ja äänekkäimpien pierujen maine. Enpä arvannut että ongelma häviää kokonaan vehnäjauhojen, ruisjauhojen ja muunkin gluteenin käytön huomattavan vähentämisen jälkeen.
- Iskättömyys. Isäni kuoli tapaturmaisesti tulipalossa juuri täytettyäni 10. Jostain syystä olen aina osannut hyväksyä tapahtuneen sellaisena kuin se on, ympärillä oleville ihmisille se on aina ollut haasteellisempaa. Tiedän että iskä on aina mukana ja välillä meillä on tärskyt unimaailmassa. Isältäni tulee kaikki se innostus, lapsenmielisyys ja pilke silmäkulmaan.
- Saarioisen roiskeläpät eli mikropitsat olivat lempiruokaani ala-asteella. Ne olivat lähestulkoon ainoa ruoka, jota söin. Elin täysin valmisaterioilla ja join ruokajuomana Fantaa. Samoihin aikoihin minulla puhkesi astma, josta olen päässyt lopullisesti eroon vasta viime vuosien elämänmuutoksien myötä.
- Kirka. Koko varhaisnuoruuteni kulutin lukemalla, katsomalla ja kuuntelemalla Kirkaa ja käymällä keikoilla. Tietopankki yhdestä ihmisestä on aikamoinen enkä päivääkään vaihtaisi pois. Olen kuitenkin missannut kaikki nuoruusajan hitit 2000-luvun alkupuolelta ja olen edelleen ulkona, kun kaverit muistelevat tuon ajan hittejä.
- Tunnesyöppöys. Olen pienestä saakka ollut enemmän tai vähemmän tunnesyöjä. Yleensä voimakkaat tunnetilat tai tapahtumat suuntaan tai toiseen laukaisevat syömättömyyden, joskus syömisen. Suurimman osan elämästäni olen kuitenkin viettänyt tasapainoisesti syöden. Haasteita ja kasvunpaikkoja löytyy siis omaltakin tontilta!
- Euran Daltonit ovat sukua minulle. Skitsofreniasta kärsinyt isä on muistaakseni mummoni serkku. Ehkä.
- TV. Omistan television, mutten ole vuosikausiin katsonut sieltä kuin satunnaisesti elokuvia tai yksittäisiä sarjoja silloin tällöin. Sen sijaan tietokoneesta luopuminen olisi haasteellisempaa.
- Rakkaus. Tunnen usein rakkautta kaikkea ja kaikkia kohtaan. Hyvin monenlaiset asiat ja ihmiset saavat rakkauden minussa pintaan. Tunnetta on vaikea lokeroida tai luokitella, mutta pääasiallisesti en tarkoita perinteistä miehen ja naisen välistä romanttista rakkautta.
- Delfiinit ovat viisaita eläimiä jotka saavat minut herkistymään. Upeat luontodokumentit maailmojen ääriltä eivät saa silmäkulmia kostumaan, mutta auta armias kun ollaan Tampereen delfinaariossa epäluonnollisessa showympäristössä ja delfiini hyppää vedestä ilmaan. Silloin kanavat aukeaa!
Sellaisia muistoja ja ajatuksia! Osan pintaan nouseminen tässä yhteydessä yllätti itsenikin. Luettelon tekeminen ankkuroi minut mukavasti maan pinnalle, kiitos siitä! Tästä onkin hyvä jatkaa haastamalla Jenny mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti