Hassu, häslä, epätäydellinen Maiju

Olen tehnyt matkani varrella useita havaintoja ja todennut, että pelko on tunteista äärimmäisen vahva ja upea esimerkki kehityskohteesta. Pelko kertoo aina siitä, että siinä piilee valtava energiamäärä vapautettavaksi, takaisin omaan käyttöön. Nykyään pyrin tarkastelemaan elämässäni pelottavia asioita ja ajatuksia ja usein jo hetken pohdinnan jälkeen lähden riemulla ja innolla niitä kohti, kehittääkseni itseäni. Pelot toimivat nykyään usein suunnan näyttäjinä ja ystävinä sen sijaan, että juoksisin karkuun. Kannattaa silti olla itselleen armollinen ja edetä omaan tahtiin. Pelko on nimittäin suunniteltu niin nerokkaasti, että se jaksaa kyllä odottaa niin kauan, että olemme valmiita kohtaamaan sen.

Minulle on kehkeytynyt vuosien mittaan järjetön esiintymiskammo. Muistan lapsuudessa olleeni usein johtajahahmo ja rakastin esiintymistä. Nuoruudessani ja erityisesti viime vuosina jokin on kuitenkin estänyt minua loistamasta ja antamasta itsestäni kaikkeni. Olen pohtinut asiaa monesta kuvakulmasta, käsitellyt osan peloista energiahoitojen ja ystävien avulla. Ilmeisesti en kuitenkaan ole kyennyt tarpeeksi pyörittelemään pelkojani ilman käytännön kokemusta, koska viime aikoina minulle on tarjoutunut mitä kummallisempia mahdollisuuksia antaa itsestäni paljon enemmän, esiintyä ihmisille. Eli mennä tulta päin.

Nähtävästi nyt aika on ollut kypsä minulle esiintymiskammon oikeaan käytännön kohtaamiseen. Minua pyydettiin "sattumalta" (sattumiin en usko, kaikki tapahtuu aina täydellisesti vastaamaan parhaiten tämän hetkistä kehitystäni) erään teatterin harjoituksiin kertojan rooliin. Edellinen näytelmäesiintyminen taisi olla ala-asteella. Mitä ihmettä, miten löydän itseni tällaisesta tilanteesta nyt, 26-vuotiaana esiintymiskammoisena tavallisena ihmisenä, joka on pysynyt kaukana teatterikulttuurista? Hetken asiaa pohdittuani oivalsin, että näytteleminen on pehmein ja erittäin oiva tapa saada kosketusta esiintymiseen, vaikka samalla mietin että mitähän oikein olen tekemässä. Päätin lähteä innokkaasti esiintymiskammoani kohti. Ensimmäiset harjoitukset pelottivat ja jännittivät minua valtavasti. Melkein tärisin. Jo ensimmäisten harjoitusten aikana sain kokea, että sain aivan uudenlaista energiaa, naurua, iloa ja leikkisyyttä elämääni. Olen nauttinut yhdessä tekemisen ja luomisen riemusta täysillä! Seuraava haaste tällä saralla on helmikuussa koittava ensi-ilta. Hui.

Raakasuklaan Perusteet @ Heinola

Jotenkin kummallisesti eteeni ilmaantui myös mahdollisuus kertoa Raakasuklaan perusteista kurssin muodossa. Minulla on tietoa ja taitoa paljon, jota haluan mahdollisuuksien mukaan jakaa eteenpäin. Niinpä järjestyi mahdollisuus pitää kaksi suklaakurssia, toinen Heinolassa ja toinen Lahdessa. Tällä kertaa minun oli aika kohdata pelkoni vähän syvempää, mitä kaikkea voisikaan mennä pieleen?

Paljonkin. Kurssilaiset istuivat valta-osan ajasta hiljaa paikoillaan. Myönsin, että nyt vähän jännittää ja sekoilin sanoissani. Suklaat eivät ehtineet jähmettyä kovissa muoteissaan tarpeeksi ja ne piti kaivaa haarukoilla maisteltaviksi. Hetkellisesti koko tilanne vaikutti olevan huonosta komediasta. Samassa ymmärsin, että minä olen mikä olen. Minä olen ihana, hassu, häslä, (epä)täydellinen Maiju. Mitä muutakaan voisin? Säilytin oman sisäisen voimani koko tapahtuman ajan ja sain huomata, että suklaastani pidettiin. Suurin pelkoni esiintymisessä, eli jonkinasteinen epäonnistuminen, oli siis rehellisesti kohdattu silmästä silmään, myönnetty, ja sen jälkeen jopa opittu rakastamaan sitä!

Raakasuklaan Valmistuspaketti

Minä olen minä. Olen intoa pursuileva, sanoissa sekoileva, pelokas, häslä, oma itseni. Huomasin, että juuri tämän ominaisuuden takia, monen saattaa olla helppo samaistua minuun ja niin usein minua on kuvattu lämpimäksi ja helposti lähestyttäväksi ihmiseksi, koska sitä minä olen. Mikä uskomaton voima piileekään itsensä ja jokaisen puolensa hyväksymisessä ja rakastamisessa sen sijaan, että viimeiseen saakka yrittää kieltää asian olemassaolon. Riemuvoitto! Seuraava suklaakurssi meni erittäin lämpimässä ja intiimissä tunnelmassa kynttilän valossa ja nauraen ja nauttien. Kiitos kaikille teille, jotka autoitte minua oivaltamaan näin valtavia asioita itsestäni ja jakamaan sen kaiken ilon kanssani, vain olemassa läsnä.

(Itsensä) Voittaja-ainesta?

Esiintyminen on edelleen suurin kehityskohteeni ja toistaiseksi pelkoa on vapautettavaksi vielä suuret määrät. Upeaa saada seurata omaa kehitystään, omalla polullaan. Tänään tein jotain, mitä en olisi voinut kuvitella pahimmassa painajaisessanikaan vielä vuosi sitten. Pääsin luennoimaan lähes 40-henkiselle yleisölle, mikrofoniin puhuen, kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Olin valmistautunut haasteeseen mielen tasolla jo kauan. Päätin olla ajattelematta liikaa koko asiaa, ja vasta tänä aamuna viherpirtelöni kanssa istuin alas ja aloin suunnitella, mitä haluan yleisölleni sanoa. Jännitystä oli ilmassa mutta jokin kummallinen rauha säilyi sisälläni koko ajan. Jokin, joka ei ole koskaan aiemmin ollut läsnä. Paikan päällä onnistuin jälleen pysymään voimassani, kertomaan nöyränä ja pelokkaana rehellisesti itsestäni, ottamaan yleisöni ja luennon lopulla aika jopa loppui kesken. Sain paljon hyvää palautetta ja kiinnostusta palveluideni osalta, mutta paras palaute oli kaikessa yksinkertaisuudessaan: "Maiju, sinusta huokui tänne yleisöön saakka uskomaton lämpö ja innostus, kiitos Sinulle."

Kuinka paljon minulla onkaan annettavaa kaikkine heikkouksineni ja vahvuuksineni Teille kaikille ja kuinka paljon tunnenkaan innostusta ja mikä parasta, saan jakaa sitä muille, ylittämällä itseni ja kohtaamalla pelkoni. Pelkään, joten olen rohkea. Kuinka paljon Sinulla on annettavaa maailmalle ja itsellesi, kohtaamalla heikkoutesi ja olemalla juuri se ihana epätäydellinen itsesi, joka olet, tässä, juuri nyt?!