sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Elämänasenne - Oma valinta

Elämä on. Olemme ja elämme täällä kukin omanlaistamme elämää. Ulkoiset olosuhteet vaihtuvat jatkuvasti, työt muuttuvat, lapsia syntyy, taloja ostetaan, joskus työt loppuvat, tulee ero ja talo menee alta. Mikään muu ei ole pysyvää kuin jatkuva muutos. Hyvin usein rakennamme onnemme tai onnettomuutemme näihin helposti järkkyviin ulkoisiin tekijöihin. Kun meille tapahtuu jotain hyvää, olemme onnemme kukkuloilla, ja kun se hyvä meiltä "viedään", olemme pohjamudissa. Valaisen muutamia omiin näkemyksiini ja kokemuksiini perustuvaa ajatusta koskien elämänasennetta. Sinulla voi ja saa olla omasi! Yritän kerätä ajatukseni mahdollisimman tiiviiksi paketiksi, mutta tekstin pituus saattaa olla normaalia blogipostaustani hieman pidempi.


Kauneutta on joka puolella
Ulkoisista hyödykkeistä nauttimisessa ei ole mitään vikaa. Tottakai ystävien näkeminen tai vaikka lottovoitto saa riemastuttaa ja mielestäni onkin hyvin suotavaa innostua ja tuntea huipputunteita aina kun mahdollista, nauttia kaikesta ympärillä olevasta täysillä. Kuitenkin on niin paljon niinsanottua turhaa (mikään ei koskaan ole "turhaa", koska kaikki kokemuksemme vie meitä johonkin suuntaan ja auttaa ymmärtämään itseämme entistä paremmin) tuskaa ja kärsimystä, joista on mahdollista luopua, helposti. Ulkoiset olosuhteet ovat muuttuneet aina, ja tulevat aina muuttumaan. Se, mitä minä yksilönä voin tehdä, on hyväksyä ulkoiset olosuhteet sellaisena kuin ne ovat. Vain muutos on pysyvää. Yksi suurimpia tuskan lähteitä on harha siitä, että voimme muuttaa jotain itsemme ulkopuolella olevaa asiaa tai kohdetta. Vasta muuttamalla itseä ulkoinen maailma reagoi ja palikat loksahtelevat paikoilleen, helposti ja vaivattomasti.

Toiseksi, jokaisella on vastuu omista tunteistaan. Mikään tai kukaan ei meitä loukkaa tai satuta. Erilaiset ihmiset ja tilanteet nostavat meissä itsessämme olevia (negatiivisia?) tunteita pintaan, käsiteltäväksi. Mitä ärsyttävämpi tai inhottavampi ihminen, sitä vahvemmin se sinussa nostaa omia myttyjäsi käsiteltäväksi. Jos asia on näin, eikö olisikin syytä olla kiitollinen jokaiselle ikävän tuntuiselle ihmiselle elämässäsi? Niin kauan, kuin ulkoistamme tunteemme ja uskomme, että itsemme ulkopuoliset tekijät ovat vastuussa niistä, saamme kokea jälleen kerran - ylimääräistä tuskaa.

Kolmanneksi, äärimmäisen tärkeää on opetella rakastamaan itseä. Kun arvostat itseäsi ja nautit omasta seurastasi, et pakkomielteisesti tarvitse jotain itsesi ulkopuolella olevaa. Näinollen voit vapaasti nauttia ja riemuita kaikista ulkoisista asioista ja tekijöistä niin kauan kuin niitä riittää. Ei ole tarvetta hajota kappaleiksi jonkun ulkoisen tekijän muuttuessa. Kun olet päästä varpaisiin ensin rakastunut tulisesti itseesi ja itsesi jokaiseen puoleen, ajattele, miten paljon rakkautta riittääkään muille ja koko maailmalle! Ja kun rakastat itseäsi, muita ja maailmaa, negatiivisuudelle jää entistä vähemmän sijaa elämässäsi.

Neljänneksi, yksi tärkeimpiä työkaluja on kiitollisuus. En voi riittävästi painottaa, miten radikaalisti elämäni on muuttunut opetellessani olemaan kiitollinen. Joka päivä. Kiitollisuus on yksi vahvimmista ja aikaansaavimmista voimista, joita olen elämäni aikana kokenut. Myös niinsanotuista huonoista kokemuksista löytyy paljon kiitollisuuden aiheita.


Kaikki on minusta kiinni. Minulla on vapaa tahto, ja jokaisessa hetkessä täysi vapaus päättää, mitä haluan tuntea ja mihin suuntaan itseäni kehittää. Kirjoitan tästä aiheesta, koska se on ollut erityisen lähellä minua viimeisten päivien ajan. Ensi viikolla saan osallistua kolmeen tapahtumaan smoothiebarin, muutsilan, merkeissä. Torstaina tarkoitukseni oli tehdä kräkkeritaikinaa ja testikräkkereitä, joita sitten voisin laittaa myyntiin. Yllättäen Gizmo, laadukas tehosekoittimeni, lopetti toimintansa eikä käynnistynyt enää. Kräkkeritaikina jäi puoliksi blendattuna mössönä käyttökelvottomaksi.

Tässä tilanteessa minulla on täysi vapaus valita miten haluan suhtautua tilanteeseen. Markettien hintatasoa huomattavasti kalliimpi tehosekoitin oli rikki. Muutama vuosi sitten olisin varmaan itkenyt ja vaipunut epätoivoon, "Miksi tämä käy JUURI MINULLE ja JUURI NYT kun on tärkeät työt menossa? Mitä olen tehnyt ansaitakseni tämän??" Negatiivisuus on niinsanottu helppo valinta. Helppo siksi, että siihen luisuu huomaamatta, helposti. Niinsanottu siksi, että ikävä olo on helposta kaukana!

Myönnän, että ensimmäinen ajatukseni oli "Voi paska". Hyvin pian kuitenkin ymmärsin, että nythän olen askeleen lähempänä vuosien ajan unelmoimaami VitaMixiä, jota ilmeisen vahvasti tarvitsen, kun käyttövolyymini on päivittäistä ja jopa yritykseni käytössä. Niinpä päätin riemuita ja olla iloinen, että seuraavaksi saan ikiomaksi upean VitaMixin! Sitä odotellessa lainablenderi kräkkereiden tekoon järjestyi hyvin pian eräältä ystävältäni, kiitos hänelle ystävällisyydestä. Kaikki mahdolliset keksityt ahdistuksen aiheet olisivat siis olleet olemattomia, turhia, ei todellisia.


Yksinkertaista Onnea
Tehosekoittimen rikkoutuminen valmisteli minua johonkin suurempaan. Perjantaina olin matkalla Pihlan kanssa parhaan ystäväni, Viivin luokse viikonlopun viettoon. Olimme noin kymmenen minuutin päässä Viivin luota, kun se tapahtui. Edellä oleva autoletka pysähtyi. En ehtinyt reagoida ja törmäsin edellä olevaan autoon. PAM! Seuraavaksi huomaan kuljettajan nousevan autosta ja tulevan juttusilleni. Olin hämilläni ja ihmeissäni, mitä juuri tapahtui, sattuiko minua, sattuiko Pihlaa? Pihla oli säikähtänyt ja itki takapenkillä turvaistuimessaan. Ajoimme läheisen kioskin pihaan selvittämään mitä oli juuri tapahtunut. Nousin autosta ja nostin Pihlan syliini ja rauhoittelin. Seuraavaksi kurkkasin toisen auton perää. Siinä oli muutama naarmu ja lommo. Sen jälkeen kävelin oman autoni luo, ja totesin, että koko keula oli mennyt ruttuun, vaikkei vauhti ollut kova. Toisen auton kuljettaja sai pienen puuhailun jälkeen autoni konepellin auki ja totesi, että "Aika pahalta näyttää. Taitaa olla lunastuskunnossa." Seuraavat hetket maailmani oli pysähtynyt. Tunsin, kuinka iso ahdistuksen aalto lähestyi valmiina iskemään kohti kasvojani. Pysyin hetkessä tietoisena siitä, että minä en ole tuo ahdistus. Tuossa se on, ihan vieressä ja tuntuu kyllä, mutta minä en ole se. Hyväksyin sen läsnäolon.

Siirryimme kuljettajan autoon keskustelemaan käytännön asioista. Huomasin, miten rauhallisena mies pysyi. Kävi ilmi, että hän oli tulossa juuri töistä ja menossa johonkin, mutta "Kiire meni jo. Enää ei ole kiire mihinkään." Mies oli autoalalla töissä ja keksi, että "On pieni teoreettinen mahdollisuus, että saamme autosi sellaiseen kuntoon, että sen voi siirtää". Hyppäsimme Pihlan kanssa hänen kyytiinsä, kävimme yhdessä vakuutusyhtiössä. Taas kerran sain uskomatonta ystävällisyyttä osakseni, kun saimme Pihlan kanssa käyttää henkilökunnan wc-tiloja kun pienellä tuli pissahätä ja kello oli jo niin paljon, että vakuutusyhtiön ulko-ovet olivat lukossa.

Tämän jälkeen kävimme Motonetissä ostamassa tarvikkeita autoni kunnostamiseen. Mies käytti meidät vielä lähikaupassa, josta hain jo nälkäiselle Pihlalle välipalaa. Ulkona oli jo pimeää. Pihla oli koko tilanteen ajan erittäin reipas ja iloinen, olen äärimmäisen ylpeä, että minulla on noin uskomaton lapsi. Mies soitti välillä vaimolle kotiin, että vielä menee aikaa ja taskulampun valossa kunnosti autoani. Pian hän totesi, että patentti pitää ja antoi neuvoja, mitä täytyy pitää silmällä ajaessamme takaisin Heinolaan. Kiitin ja lähdin jatkamaan matkaa, muutamaa tuntia myöhässä, Viiville.


Maailman suloisin otus, Pihla pieni Menninkäinen

Tässä vaiheessa meinasin pakahtua kiitollisuudesta. KUKAAN EI LOUKKANTUNUT. Edes pientä pintanaarmua ei kenestäkään osallisesta löytynyt. Kiitos. Kuinka ymmärtäväisiä meitä kohtaan oltiinkaan vakuutusyhtiössä, kun pääsimme takatilojen wc-tiloihin. Kuinka uskomattoman reipas tytär minulla on pysyessään iloisena varmasti ikuisuudelta tuntuvan ajan. Kuinka ihana ja ymmärtäväinen kolaroimani auton kuljettajan vaimo oli puhelimessa sanoessaan, että "Tulet sitten kun ehdit". Ja kuinka uskomattoman pyyteetön kolarin toinen osapuoli olikaan! Huutamisen ja rähjäämisen sijaan hän pysyi koko ajan tyynenä, vei minut vakuutusyhtiöön, soitti koko Kouvolan autokorjaamot ja huollot läpi auttaakseen minua autoni kanssa, osti varaosat, käytti meitä kaupassa ja auttoi vielä saamaan autoni ajokuntoon, vaikka vaimo odotti kotona ja oli pyhäinpäivän aatto! Onko tällaisia ihmisiä olemassa? En voi koskaan kiittää häntä kylliksi. Kuinka paljon sainkaan hyvyyttä osakseni muilta ihmisiltä yhden päivän aikana. Maailma on uskomaton ja ihmeellinen. Kiitos, kiitos, kiitos! Vaikka tästä alkaa auton mahdollinen korjaaminen, laina-auton hankinta, rahoituskysymyksiä, työkuvioiden uudelleen suunnittelu ja niin edelleen, minulla on vapaus valita tehdä kaikki nuo hyvällä mielellä. Ja ymmärtää, että ne ovat kaikki ulkoisia tekijöitä, joiden ei tarvitse vaikuttaa sisäiseen tunteeseeni. Sattumia ei ole.

Kuinka paljon tuskaa, surua ja ahdistusta tuo päivä olisi tuonut osakseen muutaman vuoden takaiselle Maijulle?! Pystyn tuntemaan syvää myötätuntoa ja jopa surua sen Maijun puolesta. Kuinka usein kiitollisuuden ja elämän ihmeellisyyden sijaan valitsemmekaan ahdistuksen, surun ja tuskan osaksemme? Elämänasenteemme on oma valintamme. Tuntemalla hyvää luomme lisää hyvää. Pelolla ja ahdistuksella tilaamme vastaavia kokemuksia lisää. Vetovoiman laki on pettämätön. Miten sinä haluat elämän ottaa vastaan?

Meidän tiimi

3 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus! Samoja ajatuksia ollut, tuntuu oudolta sanoa, mutta tytön sairastumisen jälkeen on oikeastaan ollut helpompi elämä, kuin ennen sitä. Pikkumurheet tai epäonnet ei paljoa hetkauta, kun on nähnyt lapsensa taistelemassa hengestään. Vaikka sairaus vaikuttaa arkeen paljon, niin asian hyväksyttyään sekään ei edes tunnu sairaudelta, lähinnä ominaisuudelta.

    VastaaPoista
  2. Näin on! Mie olen useasti kuullut monelta esimerkiksi syövästä toipuneelta, että syöpä on ollut parasta mitä henkilölle on tapahtunut. Ja ymmärrän kyllä miksi. Elämä on onnellisuutta ja iloa varten, ja niitä muistutuksia siitä tulee eri muodoissa vastaan kun on vaan avoin ja ottaa vastaan, ja kääntää kaiken voimavaraksi :) Näin voi päättää tässä ja nyt!

    VastaaPoista
  3. Sinä olet upea ja kaunis sielu, kristallisi kimaltelee niin kirkkaana. Onnea rikkimennestä blenderistä ja kolarista<3

    VastaaPoista